Koulukiusaaminen ja sen vaikutukset

Moikka kaikki!

Kirjotetaanko kokemuksia koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista? Tsempataan toisiamme!
Voin aloittaa tarinallani.

Itselläni noin 9 vuoden koulukiusaamistausta ala- ja yläasteelta.
Myöhemmin aikuisiällä on todettu kolme mielenterveyden diagnoosia.
Ahdistuneisuushäiriö, Keskivaikea masennus ja OCD pakko-oire häiriö.
Lisäksi diagnosoimatta, eli vielä selvityksen alla on vielä toistaiseksi syömishäiriö (BED).
Olen käynyt monta vuotta psykiatrilla ja aloitin ssri-lääkityksen vasta aikuisiällä.
Koulukiusaamiskokemukset on vaikuttanut myöhemmin mm. sosiaalisten tilanteiden pelolla,
paniikkihäiriöillä sekä yleisellä ahdistuneisuudella. Nämä oireet on tosin jo vähän parantuneet lääkityksellä. Varsinkin yläasteella muistan, että arvosanani huononi ja koulumenestys oli todella heikkoa.
Olen joutunut todella ‘‘kovan’’ työn tekemään itseni kanssa, että olen saanut koulupaperit ja vakituisen työpaikan jo 20-vuotiaana. Olen siis edelleen töissä. Nyt tällä hetkellä kärsin ehkä eniten syömishäiriöstä sekä masennuksesta. Syön siis masennukseeni ja väsymykseen liiallisia määriä herkkuja, jonka jälkeen tulee hirveä morkkis ja tietenki huono olo. Tunnen itseni sen jälkeen ällöttäväksi, jonka jälkeen pakotan itseni treenaamaan tai lenkille, vaikka olisin todella väsynyt. Nukun töiden jälkeen pitkiä päiväunia, jonka takia yöunet kärsii → olen aamuisin todella väsynyt. Olen silti todella tyytyväinen, että lääkkeet on poistaneet ne pahimmat ahdistuskohtaukset ja yleisen ahdistuksen.

Kohti parempaa pikkuhiljaa ja uskon, että mitä enemmän ikää tulee lisää, niin olokin paranee :slight_smile:

4 tykkäystä

Näitä kokemuksia kun lueskelen, niin nousee joka kerta vahvat tunteet pintaan. Suorastaan kiukuttaa se, miten meidän koulukulttuuri on vasta nyt havahtunut siihen että henkinen väkivalta koulussa ei ole ok. Toki virallisesti sitä ei ole ikinä sallittu, mutta käytännössä kun tarkastelee miten koulut ovat työskennelleet sen suhteen niin aivan liian monta kertaa on annettu sanaton viesti “tää on ihan ok”.

Ylipäätään se, että käytetään sanaa kiusaaminen tapauksissa, jossa kyse on pahoinpitelystä (henkinen tai fyysinen) tai jopa törkeästä pahoinpitelystä, on juurikin sitä kulttuuria millä asiaa vähätellään. Toisaalta, kun riitoja sanoitetaan kiusaamiseksi, se vähättelee taas asiaa toisesta päästä. Itse pyrkisin poistamaan koko sanan, ja puhuisin riidoista (tasavertaiset osapuolet, spontaaneja) sekä väkivallasta (valta-asema, toistuvaa).

Aikuisten maailmassa puhutaan vainoamisesta ja pahoinpitelyistä, sekä kohde voi hakea lähestymiskieltoa. Jostain syystä sama toiminta koulussa kuitataan ihan liian usein puolivillaisesti.

1 tykkäys

Suomi on kiusaajien luvattu maa. Lähtien Arkadianmäeltä tarhoihin asti. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, enkä ymmärrä miten näinkin fiksu ja sivistynyt porukka ei tajua sen vaikutuksia laajemmin.

Tämän nuoren ihmisen kertomus osoittaa jälleen sen, näitä tarinoita on paljon. Liian paljon!

Luuleeko joku tosiaan kasvavansa pidemmäksi nousemalla toisen päälle!?

Seurakuntatyössä näin paljon hengellistä väkivaltaa, kun joku jolla oli suurinpiirtein suora yhteys “yläkerranHerraan” tiesi elämästäsi enemmän kuin sinä itse.

Ei ole ihme että meillä on niin paljon syrjäytyneitä, masentuneita, yhteiskunnasta sivuun jääneitä ihmisiä.
Olisi vakava peiliin katsomisen paikka itse kullakin, kuinka me lähimmäisiä kohdellaan!!!

Moottoripyöräkerhoilla on hyvä tapa pitää jokaviikkoinen “kirkoksi” nimetty tapahtuma, jossa käsitellään kerhoon kuuluvien erimielisyydet. ( ottamatta muuten kantaa mihinkään kerhotoimintaan).

Saman tavan voisi ottaa esim. Kouluihin.

Kun yleensä se pahan puhuminen ja ilkkuminen tehdään salassa ja nykyään netissä.

Koulumaailma on siitä erilainen, että siellä olevilla aivot ja taidot ovat vielä kehittymässä. Kiusaamista (=väkivaltaa) on tapahtunut käsittääkseni aina, tuskinpa se ihminen on kauheasti muuttunut lyhyessä ajassa. En usko myöskään, että koskaan päästään tilanteeseen jossa nuoret eivät käyttäisi väkivaltaa toisiaan kohtaan. Ja ottaen huomioon miltä tulevaisuuden kouluaines näyttää tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa, väkivaltaisen käytöksen riski on jatkuvasti yhä suurempi.

Onneks yhteiskunnallisen keskustelun ja tutkimusten johdosta pikkuhiljaa pelkästä sanahelinästä ollaan siirtymässä kohti oikeaa puuttumista ja ennaltaehkäisyä.

Valitettavasti ne, joita se lähimmäisen hyvinvointi enimmissä määrin kiinnostaa, ei ole se joka sitä väkivaltaa käyttää. Syyt ovat yleensä melko monitahoisia ja syvällä, eikä se väkivallan käyttäminen lopu millään nopeilla ja helpoilla toimenpiteillä. Enemmänkin mitä aikaisemmin niitä haasteita päästään käsittelemään ja tukemaan, sitä vähemmän väkivaltaista käytöstä sitten koulussa esiintyy. Tämäkin on taatusti kaikkien tiedossa, mutta jostain syystä varhaiskasvatuksen resurssit ja tila on ajettu lähes katastrofaaliseen tilaan. Tätä satoa päästään kouluissa niittämään. Ja kun kouluissa se tärkein resurssi (aikuisten määrä ja aika) on myös vedetty alas, ei yhtälö näytä hyvältä.

Toimivia ratkaisuja olisi vaikka miten paljon. Niistä vain suurin osa (joilla olisi selkeää vaikutusta) vaatisi juuri niitä resursseja, mitä kouluille ja varhaiskasvatukselle ei anneta.

1 tykkäys

Mua oikeastaan kiusattiin eskarista lukioon. Kävin koulut pienellä paikkakunnalla, niin olin pääosin samojen henkilöiden kanssa koko ajan. Kiusaaminen ei ollut koskaan fyysistä, se oli vain pilkkaamista, leikin ulkopuolelle jättöä, nälväilyä, syyttelyä joukkuepeleissä ja myös ignooraamista joukkuepeleissä. Lukiossakin luokkalaiset välttivät pallon syöttöä mulle. En kyllä ollut mikään huippu-urheilija, mutta kumminkin. Lukiossa kiusaaminen oli vähentynyt huomattavasti, mutta edelleen samat tyypit katsoi nenän vartta pitkin ja ryhmätöissä ei aina otettu mun ideoita huomioon.

Pakko sanoa että on nää kaikki kyllä vaikuttanut, vaikka uskallan olla oma itseni - pelkään silti olevani edelleen se ärsyttävä papupata joka on nolo ja jonka kaikki toivoisi olevan vain hiljaa.

Mutta olen myös tajunnut sen, että usein on hyväkin syy miksi joku “rupeaa kiusaajaksi”. Monilla on varmasti ollut ongelmia kotona, ja toivon vilpittömästi, että nämä ongelmat on ratkaistu ja nämä henkilöt ovat nyt paremmassa paikassa parempina ihmisinä. Nuorena on myös hirvittävät paineet tulla hyväksytyksi ja monet mielummin itse kiusaa kuin tulee kiusatuksi. Niin en näe kaunan kantamista enää aikuisena tarpeelliseksi.

2 tykkäystä

Itse olen koulukiusattu ala- ja yläasteella. Muistan hyvin, kun olin ala-asteella, olin hiukan pyöreämpi silloin ja mulla oli neon pinkin värinen takki yllä niin mua haukuttiin possuksi. En muista oikein, miten silloin reagoin asiaan (muistan huonosti menneisyyttä hyvin tarkasti). Sain myös ala-asteen aikana hammasraudat joita pidin reilut 5 vuotta. Muistan sen, kun menin kesken koulupäivän tai ennen hammaslääkäriin laittamaan raudat niin palattuani tunnille kaikki olivat mulle, että “hymyile nyt!”. En tietenkään halunnut, koska ensi alkuun hampaani oli tosi kipeät. Pidin vain kättäni suun edessä.

Yläasteella sitten olin melko yksinäinen, koulu oli tosi iso (luokat oli A-F asti ja jokaisessa ryhmässä oli n. 20 oppilasta). Sain muutamia ystäviä keitten kanssa pystyin onneksi viettää aikaa välitunneilla sekä ryhmä tunneilla. Ei tästä sen enempää, siirrytään kiusaamiseen.

Menetin mun pappani syöpään. Se oli hyvin raskasta minulle. En tietääkseni kertonut kuin opettajille asiasta, koska olin järkkytynyt/surullinen. Silloin vielä ennen muita sosiaalisia medioita oli Ask.fm (= anonyymi sivusto, mihin kuka vain pystyy kirjoittaa anonyymisti sun profiiliin asioita). Mulle tultiin sinne sitten kirjoittamaan tämmöinen kommentti: “Hyvä vaan, että pappas kuoli. Se oli ansainnut sen.” Se satutti niin paljon minua silloin, että masennuin sekä lievä syömishäiriön.

Tästä sitten alkoi, että jouduin käymään psykologilla, koulu terveydenhoitajan puhumassa sekä minua vahdittiin koulun ruokalassa että syön. Se oli pitkä prosessi.

Pieni yhteenveto tästä kaikesta. Vaikka olen joutunut kiusaamisen uhriksi niin kaikki on opettanut minua valtavasti tähän nykyhetkeen. Jos joku mua haukkuu esim. kadulla niin en välitä. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Kaikki nämä kokemukset on vahvistanut mua hirveästi. Olen edelleen tietyllä tapaa herkkä, mutta en niin herkkä kuin tuolloin. Toki olin tuona aikoina vielä melko nuori ja kokematon elämässäni.

Kiitos :pray:t2::heart:

2 tykkäystä

Kyllä kosketti syvältä sinun js muidenkin kertomukset koulukiusaamisesta.
Onneksi olet päässyt siitä huolimatta elämässä eteenpäin. On hyvä muistaa että ihminen jolla on omat asiat kunnossa js tasapaino itsensä kanssa ei koe minkäänlaista tarvetta kiusata muita.
Eli kiusaaja on itse yleensä omien olosuteidensa uhri ja purkaa omaa pahaa oloaan muihin, mikä ei tietenkään, missään olosuhteissa pitäisi olla sallittua.

2 tykkäystä