Kateellisuus ja itseni rakastaminen

Olen huomannut, että vakavassa parisuhteessa toimiminen on aiheuttanut minulle paljon haasteita, ja olen täälläkin asioista kirjoitellut. Iso kiitos tuesta kaikilta, jotka ovat vastailleet!

Huomaan nyt, että uusia tuntemuksia nousee pintaan. Olen jostain syystä todella mustasukkainen kumppanini menneisyyden suhteista. Eihän niitä mitään älytöntä määrää olekaan, mutta pari kumminkin. Pyörittelen skenaarioita päässäni. Inhottaa ajatella näitä kumppanin menneisyyden tekemisiä, ja mietin, miksi olen näin mustasukkainen moisesta asiasta.

Kumppanini on reissussa, ja olen miettinyt, kuinka paljon tuli heti ikävä. Päivittäin ollaan viestitelty sitä sun tätä, ja ilmaistu tunteita ja ikävää. Kuitenkin paluun lähestyessä alkaa jännittämään. Miksi?

En haluaisi olla omistushaluinen, ollenkaan. Mustasukkaisuus vaan iskee sivusta lujaa kuin nyrkkeilijän koukku. Viime kuukausi meni NIIN hienosti, ilman mitään draamaa. Yhdessä oli ihan parasta, teimme kaikkea aktiivista, ja vietimme myös rentoja koti-iltoja. Aina kun olen yksin hieman pidempään, alan pyörittelemään asioita mielessäni aivan liikaa.

Parisuhteen pitäisi olla ns. hyvä bonus jo valmiiksi loistavasti toimivaan elämään yksilönä. Kuitenkin minusta tuntuu, että jos kumppanini lähtisi viereltäni, ei minulla olisi mitään. Haluaisin oikeasti oppia rakastamaan itseäni, jolloin varmasti kaikki ikävät mustasukkaisuuden tunteetkin katoaisivat. Miten saan kohennettua oloa, ja miten pääsen mielentilaan, jossa voin huoletta rakastaa itseäni, ja elää parasta elämääni? Välillä myös tuntuu, että suunta ja motivaatio on hukassa. Onkohan tähän ratkaisua?

Jos joku samaistuu, niin olisi huippua keskustella!