Kärsin vahvasta parisuhdeahdistuksesta

Olen kirjoittanut aiheesta tänne aikaisemminkin, mutta olen yhdessä tyttöystäväni kanssa huomannut muutaman seikan:

Vaikka olen rakastavassa ja luottavassa suhteessa, kärsin todella pahasta parisuhdeahdistuksesta.

Näen unia, joissa kumppanini jättää minut.

Pelkään hylätyksi tulemista.

Olen aina joutunut todistelemaan, miksi olen hyvä, sopiva, riittävä komea jne.

Kumppanini rakastaa minua sellaisena mitä olen, joka on outo tunne.

Itken iltaisin, koska pelkään.

En halua erota.

Jaksaako kumppanini pysyä vierelläni?

Koen syyllisyyttä, ja silloin kumppanin läsnäolo ahdistaa.

Suunnittelen kuitenkin yhteistä tulevaisuutta.

Aina jos jokin on mielessäni vialla, koitan jatkuvasti todistella itselleni, että rakkaus on sitä ja tätä, muutokset normaaleja jne.

PELKÄÄN MUUTOKSIA.

Olen huono muutoksien kanssa.

Jos kumppanini on hiljainen, tulee olo, että jokin on vialla.

Olen katkera ihmisille, jotka ovat tehneet minulle väärin (entiset kumppanit, entiset ystävät)

En ole tajunnut, että olen tehnyt myös heille väärin.

Parisuhteeni antaa enemmän kuin se ottaa.

Yliajattelen kaikkea.

Riittämättömyyden tunne.

Yksittäisiä tapahtumia tulee mieleen. Puhuimme kumppanin kanssa hänen mahdollisesta vaihtoon lähtemisestä. Itkin, koska tuli fiilis, että hän jättää minut taakseen ja siirtyy eteenpäin.

Heikkoina hetkinä tulee seuraavankaltaisia ajatuksia:

Miksi tunnen näin? Tarkoittaako tämä, etten rakastakaan kumppaniani? Viestiikö alitajuntani, että on aika lähteä? Entä jos emme olekaan sopivia toisillemme?

Ja silloin kumppanin läsnäolo alkaa ahdistaa.

Ymmärrän, että parisuhteen alkuhuuman jälkeen tilanne rauhoittuu. Kuitenkin tämä on uusi tunne itselleni, ja pelkään, että rakkaus hupenee ja jompi kumpi lähtee.

Suoraan sanottuna tulen hulluksi. Itken iltaisin ja kumppanini lohduttaa. En voi hyvin. Rinnasta painaa, vatsaan sattuu. Pelkotila hallitsee tekemistä. Kuinka kauan minä jaksan? Kuinka kauan kumppanini jaksaa?

Hei, aamulla kun istuin kahvikuppini äärellä, luin läpi kirjoitustasi. Itselläni on ollut samanlaisia tuntemuksia jossain vaiheessa elämääni. Kun vartuin nuorena miehenä minulla ei ollut tämän tyyppisiä ongelmia, ei myöskään niissä ensimmäisissä seurustelusuhteissa, joita kävin läpi.

Luulen että omalta kohdalla nämä ongelmat alkoi tulemaan juuri silloin kun elämässäni alkoi tapahtumaan suuria muutoksi, ihan samalla tavalla kuin itse kerroit että muutokset ovat vaikeita. Taustalla oli kaikki aikaisemmat kokemukseni, pettyminen, petetyksi tuleminen jne.

Olin nuoruuteni elänyt vähän niinkuin pumpulissa, vastuussa vain omasta elämästä, ympärilläni oli saman aikaisesti ollut nuorena turvallinen kasvuympäristö mutta kuitenkin paljon kokemuksia joita en voinut ymmärtää nuoresta iästä johtuen. Nyt kun elämääni astui mukaan toinen ihminen, jolla on toisenlaisia ajatuksia kuin minulla itselläni, itsetuntoni alkoi horjumaan.

En usko että horjumista olisi tapahtunut jos ympärilläni olevia asioita olis ollut vähemmän.

En yksityiskohtaisesti ala kaivamaan muistista omia tuntemuksia, mutta nyt jälkeenpäin olen huomannut, että minun olisi pitänyt koittaa elää elämääni enemmän tässä ja nyt.

Koska ympärilläni tapahtui paljon muutoksia, se johti siihen että kadotin jollain tasolla yhteyden itseeni - muutuin haavoittuvaiseksi, enkä enää pystynyt hallita omia tuntemuksiani.

Minä olen erittäin herkkä ihminen ja silloin nuorempana en osannut suojella itseäni ulkopuolelta tulevilta ärsykkeiltä.

Mutta minusta on hyvä asia että pystyt keskustelemaan asiasta seurustelukumppanisi kanssa, monet lukot aukea kun saa omiin ajatuksiin ymmärrystä. Usein kun me ihmiset ollaan yksin ajatustemme kanssa, me jollakin tapaa sulkeudumme omien ajatustemme kanssa ja herkästi voi tulla tilanne jossa ymmärrämme ulkopuolisen maailman väärin.

Luulen että avoimuus on hyvä asia. Silloin kun itse olin nuori, ei löytynyt tällaisia sivustoja kuin tämä jossa voi avautua keskustelemaan asioista.

1 tykkäys

Iso kiitos vastauksesta! Helpottaa, kun saa samaistua ja jakaa asioita. Vastauksesta tuli helpottunut fiilis, koska nyt tiedän, että muutkin ihmiset kamppailevat välillä samankaltaisten asioiden kanssa.

Elämässä on ollut monenlaista meneillään. Välillä menee vähän paremmin, välillä vähän huonommin. Tunteita tulee sieltä sun täältä ja olo on ällikällä lyöty. Tuntuu, että itsensä kanssa on myös opittava kommunikoimaan. Esim. mitä tulee parisuhteeseen, välillä haluaa olla todella lähellä, ja seuraavana päivänä tuntuu ihan toisenlaiselta.

Paras keino selittää asiat ja tuntemukset on se, että en osaa käsitellä niitä. Vielä. Opettelen sitä kyllä jatkuvasti.

Hei, tuttua monien monien asiakkaiden elämästä. ja kaikilla voi olla hyvinkin omannäköinen taustastori.
Ihan yleensä ottaen suurimmalla osalla ihmisiä on kaikennäköistä normaalia epävarmuutta parisuhteessa. Eikä sen tarvitse mitenkään liittyä itse parisuhteeseen. me ihmiset vaan olemme sellaisia. Myös turvattomia:) Kysymys on ennenkaikkea siitä miten pärjäämme omien ei-niin-kivojen ja ehkä vähän nolojenkin tuntemuksiemme kanssa.
Avaan yhtä tyypillistä vaihtoehtoa.
Entä jos nämä uhkakuvat näyttäytyvät nyt, kun kerrankin tunnet olosi rakastetuksi ja turvalliseksi? nyt kun kerrankin rentoutuu ja luottaa?
Jos on aiemmin ollut varuillaan, ei ehkä vastaavat tunteet ole päässyt pinnalle?
Tälläin kehon uhkasysteemi voikin virittäytyä jos menneisyydessä on ollut paljon(tai merkittäviä) pettymyksiä ihmissuhteissa. Aivojen apparaatti herääkin tutkimaan kaikennäköisiä uhkakuvia, joilla ei tarvitse olla mitään todenperäisyyttä.
Miltä tämä kuullostaa?
ja kuten sanottu, Jokaisella meistä on om stoorimme. Sinulle omasi. Ja voi olla, etteivät nämä arvelut mitenkään liity sinuun. Jatka oma stoorisi löytämistä ja kaivelemista. Tunteet kertovat jostain, mutta mistä? Ja sinun tehtävänäsi on ennenkaikkea löytää rauhallinen tapa olla näiden tunteiden ja fantasioiden kanssa.

1 tykkäys

hienoa että olet keskustellut asiasta kumppanisi kanssa, miten hän on reagoinut ajatuksiisi?

Luettuni tekstisi, tunsin ekan kerran että en ole yksin enkä myöskään ole ”hullu”. Pystyn samaistumaan sun ajatuksiin todella paljon. Itselläni kokemukseni suhteista on ollut huonoja, petetyksi tulemista, kyllästymistä minuun, omien voimien menettämistä jne… Entisen kumppanin kanssa oli ihanaa aluksi, mutta hänen huumeiden käyttö + vihanhallinta ongelmat pilasi kaiken. Hänen käytöksen takia minusta tuli tunteeton ja eron jälkeen olin sitä mieltä etten seurustele enään, koska kumppani on aluksi unelmaa ja päätyy särkemään minut. Olen myös todella herkkä ihminen ja kiinnyn herkästi.

Asiat muuttuivat kun tutustuin minun nykyiseen kumppaniin. Vähän päälle vuosi meni hyvin, sitten omassa elämässä tapahtui paljon muutoksia. Oli paha masennuskausi joka kesti pitkään ja paljon itsetunnon kanssa ongelmia. Sitten alkoi nuo ahdistavat kysymykset päässä, riitänkö kumppanilleni? rakastaako hän minua? kyllästytänkö häntä? miten hän voisi rakastaa minua? olenko ärsyttävä? jne…

Uskon noiden ajatusten tulevan myös siksi, että on niitä huonoja kokemuksia aiemmista suhteista ja siksi en usko kenenkään haluavan olla kanssani. Sitten kun tulee elämään ihminen joka kohtelee minua hyvin ja näyttää tunteensa, sitä on todella vaikea ymmärtää.

kamppailen välillä edelleen noiden ajatusten kanssa, mutta itselleni auttoi se että aloin selvittämään asioita jotka stressasi ja ahdisti minua, myös se omalle kumppanille puhuminen auttoi paljon. Yritän aina lohduttaa itseäni sanomalla itselleni ”jos hän ei rakastaisi ja välittäisi minusta, ei hän olisi minun kanssa”. Kyllä välillä tuli mietittyä eroa, koska nuo ajatukset oli todella raskaita ja kuormittavia, myös kumppanilleni.

Ehdotan, että istutte kumppanisi kanssa ja keskustelette noista asioista. Kumppanini kanssa olemme todenneet, että puhuminen on tärkein asia suhteessa luottamisen kanssa. En tiedä elämäsi tilanteesta, jos elämässäsi kummiskin on jotain haasteita niin puhu jollekin niistä asioista.

Hirveästi tsemppejä ja aivan varmasti saatte asiat hoidettua❤️

2 tykkäystä

Upeita vastauksia, kiitos hirvittävän paljon! Kamppailen todella vieläkin asioiden kanssa, mutta ammattiapua on haettu, ja en malta odottaa, milloin pääsen asiasta juttelemaan.

Välillä menee vähän paremmin, ja välillä tulee uskomattoman huono periodi, joka ikään kuin imee valon minusta pois. Toivottavasti pian helpottaa.