Juttelu parisuhteessa

Hei.
Olemme kumppanini kanssa seurustelleet pari vuotta(etäsuhde, vklp jne nähdään), mutta nyt meinaa tökkiä, kun ei tule enää juteltua. Hän sanoi että pitäisi jutella enemmän, syvällisiä, mutta minulta se ei luonnistu, enkä tiedä miten ja mistä voisi yhtäkkiä alkaa juttelemaan. Itseäkin alkaa ahdistaa kun tietää että pitää puhua, mutta mitään ei muodostu mieleen, edes silloin kun näkee. Ainoastaan pinnallisia asioita.

Hienoa että olette pystyneet keskustelemaan ja jakamaan mietteitä koska se on tärkeää suhteessa ja sen toimivuuden kannalta.

Mitä tuohon syvällisempiin keskusteluihin tulee, eihän ne tarvitse mitään perinpohjaisia tutkimuksia olla yhdessä, ehkä hän yrittää sinulle vihjailla, että olisi mukava keskustella mihin tämä suhde vie, minkälainen näkemys sinulla on mahdollisesta tulevaisuudesta yhdessä?

Jos heität pallon hänelle ja kysyt että mitä hän ajattelee teidän suhteesta, mistä hän haluaisi jutella. Tämäkin keskustelu kannattaa (omasta mielestä) alottaa “pehmeästi”. “Oon pohtinut tuota sinun aikaisempaa asiaa, että haluaisit jutella syvällisemmin, haluaisin kuulla siitä lisää, mitä olet pohtinut”, osoitat kiinnostusta ja annat hänelle mahdollisuuden tuoda asiat esille mitä hän on ehkä miettinyt. Tuo lause oli vain oma ajatus, säädä ja muokkaa siitä omannäköinen mikä sopii sinuun ja toivottavasti ymmärrätte toisianne paremmin keskutelujen jälkeen.

2 tykkäystä

Minä olen sitä hiukan syvällisempää tyyppiä joka haluaisi puolisoltaan haleja, vaikka olen suhteessa se miespuolinen. Vaimoni taas on kuin miehet ovat yleensä avioliitossa, ei pussata eikä puhuta.

Avioliiton alkuaikoina asiat meni kuin strömssössä, kaikki oli uutta ja jännittävää. Sitten tuli hyvin nopeast alle kahden vuoden välein lapsia ja nyt niitä on kolme, kaikki aikuisia.

Koko avioliittomme ajan, sitä alkuhuumaa lukuunottamatta minulla on ollut sama tunne kuin sinulla. Nyt kun olen yli viidenkymmenen olen huomannut että avioliitto on kestänyt sen takia että itse olen hyväksynyt että tässä asiassa olemme erilaisia.

Se on ottanut kipeätä ja usein, mutta kun joka kerta uskottelee että puoliso rakastaa vaikka hän ei siitä puhu, alkaa itse siihen uskomaan ja näin arki rullaa taas paremmin. Toki meillä on ollut muita asioita jotka on vahvistanut liittoamme ja sitten yhteisiä murheita.

Mutta tärkeätä on kuitenkin aika ajoin käydä asiasta jonkinlaista keskustelua. Avioliitto on sitä että kaksi kulmikasta kiveä hiertää toisiinsa kunnes niistä tulee pyöreitä.

3 tykkäystä