Jatkuva suorittaminen

Mikään ei oikeen tunnu riittävän. Mun arki on pitkälti pelkkää suorittamista. On hankalaa pysyä siinä olennaisimmassa asiassa, nykyhetkessä. Oon suurimman osan elämästäni määrittänyt arvoni suoritusten perusteella, lähinnä opiskelun ja töiden suhteen. Näiden lisäks suoritan esimerkiks välillä myös terapiaa ja sosiaalisia kanssakäymisiä.

Mulla on sellasia hyviäkin ajanjaksoja jolloin mä pystyn vain elämään tätä elämää ja kohtaamaan asioita, mutta aina se jotenkin pikkuhiljaa valuu siihen tilanteeseen etten oo tyytyväinen mihinkään mun saavutuksiin tai itteeni. Se on tosi turhauttavaa. Tiedän että oon saavuttanu elämässäni hyviä juttuja ja tehnyt töitä niiden eteen, mutta jonkin ajan päästä ne ei tunnu enää miltään ja yritän taas löytää jotain mikä tekis mut tyytyväiseks itteeni.

Opiskelut mä suoritan usein sieltä mistä aita on matalin, koska pelkään käyttäväni siihen aikaa vain epäonnistuakseni. Motivaatio on myös hukassa koska ajattelen etten tule ikinä valmistuttuani löytämään koulutusta vastaavia töitä tai pärjäämään niissä. Pelkkä koulutehtävien avaaminenkin aiheuttaa mulle fyysistä ahdistusta, mutta tiiän että ne hommat on vaan tehtävä. Sitten mä teen ne ja taas hetken päästä se sama luuppi lähtee uudestaan. Mulla on siis jäätävät suorituspaineet elämästä ja tulevaisuus näyttää aika olemattomalta.

Oon pitkään oottanu että oisin saanu hommat siihen malliin että vois hetken ees olla tekemättä mitään, mutta näin joululomalla tunnen oloni turhaksi kun en yritä tehdä mitään tulevaisuuteni eteen, kun mitään tehtävää ei ole. Lisäksi kevään kurssit stressaavat jo valmiiksi ja pelkään etten osaa edes suunnitella opintojani oikein.

Muita ylisuorittajia? Osaatteko olla armollisia itellenne vaikka paineet opinnoissa ja työelämässä on välillä kovat? Vinkkejä, kommentteja, kysyttävää?

5 tykkäystä

Täällä myös yksi suorittaja, joka on pääsemässä kyseisestä toksisesta tavasta eroon. Mulla ei se noin rajua ole ollut kuin aloittajalla, mutta haastavaa on ollut.

Pari vinkkiä jotka olen itse löytänyt ja käyttänyt:

  • Pohdi, että miksi toimit näin. Onko epäonnistumisen pelko? Opittu ns selviytymiskeino arjessa?
  • Muuta mindset. Mitä väliä, jos mä nyt epäonnistun. Kaatuuko universumi, jos annan “go with the flow”?
  • Unelmakartta. Mitä oikeasti haluat elämältä? Mihin suuntaan haluat mennä?
  • Sisäinen tutkiskelu. Tää on se hankalin. Miksi olen alkanut toimimaan näin, miten se ilmenee minulla ja minkälaisilla pienillä askeleilla voisin kehittää itseäni?

Osaan nykyään olla paljon rennompi ja armollisempi itselleni, juurikin itsetutkiskelun myötä. Olen ymmärtänyt, miksi toimin kuten toimin. Olen oppinut haastamaan selviytymiskeinojani. Olen selvittänyt hieman ajatuksia tulevaisuudestani. Olen oppinut tuntemaan itseäni hieman paremmin. Paljon on työtä edessä, mutta niin myös takana.

2 tykkäystä