Itsetunto ongelmat

hei!
Olen pienestä pitäen ollut pyöreämpi kuin esim ala-asteella muut tytöt. Murrosikä alko siinä 10 vuotianaa joten rinnat kasvoi ja lantio leveni, kun muilla murrosikä alkoi myöhemmin. Ala-asteella tuli eniten läski kommentteja ja minuun kohdistettiin väkivaltaa painoni takia. Surullisesti nyt kun katson kuvia itsestäni ala-asteella, en edes ollut ”läski” tai vastaavaa, perus pyöreyttä vain…

haukkuminen mun vartalosta on vaikuttanut aina mun itsetuntoon tosi vahvasti. On hetkiä jolloin koen olevani hyvä näin, mutta useesti taas en edes pysty katsomaan itseäni. 2018 erosin sen hetkisestä kumppanista koska hän rakasti minun parasta kaveria koko suhteen ajan. Sen jälkeen ajattelin että hän ottaa minut takaisin jos olisin laihempi kun paras kaverini. Aina olen yrittänyt terveellistä elämäntapaa, mutta siinä kohtaa lopetin syömisen. Minulla oli vihko johon laskin kalorit päivältä ja jos söin päivässä yli 100 kaloria, haukuin itseni täysin. Ei minulla ikinä ole ollut syömishäiriötä, mutta on samanlaisia ajatuksia ja asioita joita teen.

Syöminen on välillä normaalia, välillä ei. Olen nyt seurustellut kaksi ja puoli vuotta poikaystäväni kanssa, tiedän että hän rakastaa minua tällaisena kun olen mutta pään sisällä on ns ääni joka sanoo että hän pitää minua läskikasana. Olen lihonnut suhteemme aikana ja se hirvittää tosi paljon. Olemme asiasta monesti puhuneet ja hän kertoo joka päivä kuinka kaunis olen ja kuinka ihana vartalo minulla on. Uskon häntä, mutta on haastavaa nähä itseäni niin miten hän näkee minut.

Ongelma on nyt se että itsetuntoni on niin pohjalla kun voi vaan olla. Peiliin katsoessa saan välillä paniikkikohtauksen koska se mitä näen, on niin hirveää. Pornoa en voi enään katsoa, koska samalla itken kun en näytä samalta kun naiset niissä videoissa. Vertaan myös itseäni jokaiseen ihmiseen, pahin on somessa olevat naiset (tiktokissa olevat naiset ”täydellisten” vartaloiden kanssa, myös instagramissa.) Olen kotona ma-to asti (viikonloput poikaystävän luona), kotona ollessa en syö mitään. Tälläkin viikolla söin kerran mikropitsan. Syömisestä tulee tosi paha olo, kadun aina syödä ja pään sisällä ns ääni haukkuu minut aivan täysin.

Päätin etten tänä vuonna näytä kenellekkään että vihaan itseäni, kehun itseäni koko ajan poikaystävälle mutta kotona ollessa itken aina sitä että olen vain läjä paskaa.

olisi mukava tietää, miten te olette parantanut omaa itsetuntoa.
Kiitos jo etukäteen jos joku kertoo omia kokemuksia…

6 tykkäystä

Mulla on myös äärimmäisen huono itsetunto, ja inhoon itessäni ihan kaikkea! Tarvisin kans tähän jotain apua . :neutral_face: Vertaan myös itseäni aina muihin, ja välillä haluu vaan jäädä kotiin, ku tuntuu ettei pysty lähtee ovesta ulos, kun on niin ruma olo…Voi kuulostaa pinnalliselta, mut on ihan todellinen ongelma, ja johtuu kiusaamisesta. :broken_heart:

2 tykkäystä

Moikka, tosi kamalaa toi kaikki mitä oot joutunut kärsimään. Kosketti kuulla, että pornon katselukin saa sinut vertaileen itseäsi muihin noin vahvasti. Respect, että tulit puhumaan tästä tärkeästä asiasta.

Mitä kokemuksiin tulee, niin mulle ehkä yksi suurimmista ongelmista elämässä on ollut itseni hyväksyminen. En ole koskaan pystynyt pitään itsestä siinä määrin mitä pitäisi. Olen myös kuulluy kommentteja ylipainostani. Ylipainoni on alkanut kasvamaan siinä 16 vuoden iässä. Nyt, painoa löytyykin 120kg ja rapiat sekä pituuttakin tosin 190cm. Ylipainon määrä ei siis ole minulla mikään järjetön, mutta itse en sitä koskaan ole pystynyt sisäistään, aattelen itteni aina vitun lihavana. Hyväksyisin itseni max 105-109kg painoisena. Myös viinaa haluisin joskus vetää mutta pelkään lihomista, sinänsä se on hyvä asia mutta toisaalta ahdistavaa kun tuntee olevansa puun ja kuoren välissä.

Mitä vielä tohon läskikommenteihin tulee niin mulle pahin kommentti oli meidän ihana opettaja ammattikoulussa. Hän sanoi “Kato ny ittees etkö ole jo tarpeeks syönyt” kun kerroin käyväni syömässä tauolla. Se sovittiin kyllä mutta jätti kyllä arvet muhun.

Pelkään tulevani taas torjutuksi painoni takia, niin on pari kertaa känyt ja se sattui jos mikä.

2 tykkäystä

Tää on iso ongelma nykynuorilla toi oman olemuksen muihin vertailu. Some on täynnä kauniita ja rohkeita. En yhtään väheksy sitä että ne oikeasti luo kovia paineita. Mutta sitten tää varmasti ärsyttäväkin kommentti, mutta voin omasta, siis oikeasti omasta kokemuksesta sanoa että kun ymmärtää sen että elämän ilo ja tasapaino löytyy ihan normaali elämästä, niin helpottaa. Kun itse koin 2012 totaalisen romahduksen, niin entisen himolenkkeilijän vaaka näytti puolen vuoden todella raskaan, (alkoholi ja unilääkehuuruisen ) jakson jälkeen 118kg. Eikä mikään eikä kukaan voinut minua tuona aikana nostaa tuosta tilasta ylös. Aika teki tehtävänsä ja vaikka olin 100% varma että en kykene elämään itseni kanssa enään koskaan sovussa, niin elämä yllätti. Ilman tuota omakohtaista kokemusta en olisi edes viitsinyt tähän viestiketjuun osallistua.

kiitos kun kerroit omista kokemuksista aiheeseen liittyen❤️

aivan hirveetä tuo opettajan kommentti… uskon että se on jättänyt ikuisen jäljen suhun ja voinu vaikeuttaa ittes hyväksymistä. Kenenkään ei pitäisi kommentoida toisen painoa ja vartaloa, ei se toinen ihminen voi tietää kuinka paljon se kommentti voi sattua. 2016 yritin itsemurhaa vetämällä mun mielialalääkkeitä ja kaksi viikko ramppasin sairaalassa enkä ollut tietenkään koulussa. Kahdessa viikossa laihdoin sen 10 kiloa koska oksensin vedenkin ulos, olin silloin muutenki laihempi kuin nyt. Kouluun mennessä, luokan avustaja sanoi mulle ”sä oot nyt tosi hyvä, pysy tommosena” tarkoittaen painoa. Se on ainut kerta kun joku niin tosissaan on sanonut että mä oon hyvä niin. Mietin sitä kommentia edelleen päivittäin. Pelkkää hyvää hän tarkoitti, mutta nyt kun on vielä lihonnut siitä ajasta sen 30-40 kiloa niin ahdistaa.

Onko sulla syitä miksi et ns pysty hyväksymään itseäsi? onko sua haukuttu paljonkin? somesta tullut epävarmuutta? vertailua muihin?

Surullisesti nykyään on niin selkee ”unelma kumppani” melkein kaikilla nykyisten ihanteiden vuoksi. Miehen pitäisi olla 200cm pitkä, kunnon lihakset, tietyn väriset silmät/hiukset ja pitäisi itsestään hyvää huolta käymällä salilla jne… Naisen pitää olla lyhyempi, olla todella laiha mutta iso perse ja tissit täytyy silti olla, luonnon kaunis jne… Some antaa niin väärää kuvaa ihmisille siitä mikä on aitoa ja mikä ei…

vaikka itse en myöskään pysty itseäni hyväksymään, silti sanon itselleni usein ”mun paino ei vaikuta mun kävelyyn tai yleisesti arkisiin hommiin, ei mulla oo hätää”.

me vielä joku päivä aivan varmasti pystymme hyväksymään itsemme näin❤️

2 tykkäystä

Täälläkin yks joka kamppailee itsetunnon kanssa.

Jo nuoresta asti kuulin isältäni kommentteja syömiseen liittyen. Esim. Kerran en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin kouluruoan, (ja kotona siis harvoin oli lämmintä ruokaa) Söin siinä isän nähden yhden suklaapatukan ja reaktio oli seuraava: “Mikä tuo on!?.. silläkö nälkä lähtee… ei ihme että reppu kasvaa!” (Ja tällä hän tarkoitti mahaa)

Myös vertailua mun ja kaverin välillä on ollut… yks poika mainitsi, että olen tosi kaunis yms. MUTTA… sieltä tuli se mutta. Sitten hän hiljeni… Tiesin jo mistä oli kyse, mutta halusin kuulla sen hänen suustaan. No sieltä sitten tuli et oon pyöreämpi kuin kaverini. Ja homma eteni jopa siihen, et poika alkoi seurustelemaan tän mun kaverin kanssa.

Itsetuntoasiat ei oo mulla vieläkään kondiksessa. Edelleen kun syön, mulle tulee tosi huono omatunto siitä että syön… vaikka se olisikin terveellistä ruokaa. Syömishäiriötä mulle ei oo todettu, mutta ollaan terapiassa puhunut myös siitä.

Tsemppiä kaikille jotka kamppailee tän asian kans!!:heart::heart::heart:

3 tykkäystä

Ne joilla on tarve kommentoida muiden ulkonäköä kärsivät itse ulkonäkö-ongelmasta tai muusta syvemmällä olevasta ongelmasta.
Joskus se syvempi ongelma meissä siirtyy ulkoiseksi ongelmaksi, koska se on helpompi hahmottaa. Saatamme ajatella, jos minulla olisi isommat rinnat ja olisin hoikempi niin sitten olisin tyytyväinen elämään. Näin ei ole, mutta meille on myyty se ajatus ja monet ovat siihen uskoneet.

Ihminen joka on sinut itsensä on vapaa muiden arvostelusta. Meillä kaikilla on omat heikot kohtamme, siis ihan kaikilla!
Useasti ne joita me pidämme kauniina tai komeana, tai muuten menestyneitä, saattavat yksinäisinä hetkinä käydä koviakin kamppailuja oman ulkonäkönsä tai muun ongelman suhteen.
Elämässä ja parisuhteessa, kun se on terveellä pohjalla on todellakin kyse aivan muusta kuin ulkonäköön liittyvistä asioista. Meillä on vaimon kanssa viisi lasta ja se on antanut perspektiiviä siihen mikä on oikeasti tärkeätä ja mikä ei. Esim terveys, yhteisymmärrys lapsiin liittyvissä asioissa ja luottamus. Jos vaimoni olisi maailman kauneimmaksi valittu nainen ( jota hän kyllä minulle on), mutta meiltä puuttuisi nuo edeltä mainitsemani asiat olisin pettynyt valintaani.
Ymmärrän nuoren ihmisen näkökulman asiaan, koska olen itsekkin joskus ollut sellainen. Muistan kyllä ne paineet ja ne oli todellisia. Mutta koita jaksaa ja löytää tasapaino juuri sen itsesi kanssa mikä olet, niin elämästä tulee onnistunut ja mieluisa matka ja löydät sen oikeilla arvoilla olevan puolison rinnallesi kun sen aika on.
Näin toivoen, toivotan sinulle kaikkea hyvää, rauhallista ja luottavasta mielenlaatua.

2 tykkäystä

olet täysin oikeassa!
mulla on monia ystäviä jotka on minun mielestä todella kauniita ja heillä on täydelliset vartalot, heilläkin on päiviä kun kokee olevansa lihavia/rumia, vaikka itse näen heidät upeina. Myös monet somevaikuttajat ovat kertoneet siitä miten heillä on niitä päiviä myös että ei näy itseään kauniina.

Nämä asiat ovat tooodella haastavia. Myös olen poikaystävälle sanonut että vaikka mä tästä laihtuisin, en kokisi ikinä olevani tarpeeksi hyvä. Haen sillä sitä takaa että olin 2018 todella pienen kokoinen, mutta silloin jo näännytin itseäni koska koin olevani todella lihava. Jos pääsisin samaan painoon kun silloin, en koe että lopettaisin laihduttamista siihen. Pohdin näitä asioita päivittäin ja se on tosi asia että pitää saada ”pää kuntoon” ensin. Kyllähän tästä nyt voisi laihtua vaikka 20 kiloa, mutta kun antaa negatiivisten ajatusten vallata pään niin ei osaa nähdä itsessään mitään hyvää, vaikka esim laihtuisi.

Olisi ihana omistaa hyvä itsetunto, mutta siinä menee oma aikansa. Tärkeintä on silti hankkia apua siihen ja tehdä itse töitä sen eteen, vaikka olisi haastavaa. Ei kukaan ei meistä ole täydellinen🤔

2 tykkäystä

Ihana kirjoitus. Olet täydellinen juuri nyt, koska kukaan ei voi määritellä sitä mikä on täydellistä. Semmoista ei olekkaan. Ja aika tekee meissä työtänsä kokoajan. T. Harmaahapsi taivaan lapsi. 50v turbo Boomer

1 tykkäys

hirveetä että oot joutunu kuuntelemaan tommosia kommenteja😧 aivan järjetöntä…
Varmasti nuo kommentit vainoo sua edelleen, ihan sama kuinka kaua niistä olisikin aikaa.

Ihanaa että kerroit omaa taustaa aiheen kanssa, arvostan suuresti ja koen saavani tästä tukea kun tietää etten ole yksin näiden asioiden kanssa❤️

Kamppaillaan selvästi saman asian kanssa, itselle myös tulee huono omatunto kaikesta mitä vain syön. Olis niin tärkeetä että näistä asioista puhuttaisiin enemmän, koska jos ei ole todettu syömishäiriötä niin ihminen voi alkaa vähättelemään omaa tilannettaan eikä välttis puhu kenellekään siitä. Kyllä mä koen että on jonkilainen syömishäiriö jos on huonot välit ruoan kanssa ja kamppailee asian kanssa.

Hyvä että käyt terapiassa josta varmasti saat apua sun tilanteeseen ja pääset käsittelemään aihetta ammattilaisen kanssa! hirveesti tsemppiä sinne!:heart:

3 tykkäystä