Syvä huokaus ja häpeän puna poskilla. Sydämen tykytys korvissa, jännittyneet hartiat korvissa.
Ajattelin, että uskallan, sillä tämä foorumi tuntuu turvallisesta. Avautua nimittäin aiheesta, joka on itselle tuskaisen häpeällinen.
Itsetunto-ongelmat ja yksinäisyys.
Olen huomannut viime päivinä kamppailevani erityisen paljon itsetunto-ongelmien kanssa. Hävettää sanoa ääneen etten ole 34 ikävuoteen mennessä ollut yhden ainoassa parisuhteessa. Treffailut mahtuu kahden käden lukemiin. Suurin haaveeni olisi saada elämääni kumppani sekä saada kokea äitiys. Samalla se on elämäni pelottavin ja ahdistavin ajatus. Se on niin ahdistava, että olen vältellyt aihetta jo melkein vuosikymmeniä. Siirtänyt ajatusta aina vain kauemmas itsestäni. Yksinäisyys on samalla sairastuttanut ja vienyt hyvin syvälle pimeään.
Mulla on ollut aina todella huono itsetunto - siihen liittyy monta asiaa. En kykene näkemään itsessäni mitään hyvää mitä tulee treffailuun tai parisuhteeseen. Huomaan astuvani kerta toisensa jälkeen samoihin ajatusansoihin, mutta silti jatkan itseni sabotoimista astumalla uudelleen.
En uskalla lähestyä uusia ihmisiä parisuhde mielessä;
Ajattelen, että olen suuri pettymys ulkonäöllisesti. Ajattelen, ettei kukaan voisi ikinä ihastua tämän näköiseen ja kokoiseen ihmiseen.
Ajattelen, että minun pitäisi olla tietynlainen, tietynnäköinen, jotta minut hyväksytään.
Pelkään, että mua ei hyväksytä.
Pelkään, että vietän elämäni yksin.
Pelkään, että en tule ikinä saamaan lasta.
Ahdistun joka vuosi syntymäpäivilläni - taas yksi vuosi yksin.
Kaipaan rakkautta, fyysistä kosketusta, lohdutusta ja huolenpitoa.
Tunnen surua kattaa pöytä joka päivä yhdelle.
Tunnen yksinäisyyttä kun yöllä herään painajaiseen ja joudun itse itseni rauhoittamaan.
Häpeän kun tulee esille etten ole koskaan seurustellut.
Tiedän, että avaimet on mun käsissä.
Tiedän, että olen itse itseni esteenä.
Mutta en uskalla. En uskalla. En vaan kertakaikkiaan uskalla. Pelko on lamaannuttanut ja vienyt toimintakyvyn. Oon niin ahdistunut ja surullinen tämän asian vuoksi. Välillä suututtaa. SUUTUTTAA ne kaikki ikävät kommentit kehostani ja itsestäni mitä olen muiden toimesta joutunut kuulemaan.
Tunnen itseni voimattomaksi. En jaksaisi enää kuunnella sitä jatkuvaa, 24/7 pyörivää levyä, mikä sanoo, että olen huono ja arvoton. Ruma ja läski.
Haluaisin hetken levätä.
Millä sitä itsetuntoa saisi…miten sitä osaisi suhtautua itseensä lempeämmin ja armollisemmin. Miten sitä oppisi rakastamaan itseään.
Niskaan on jo muodostunut kyhmy pään painautumisesta alas. Häpeä vetää alaspäin…
