SISÄLTÖVAROITUS: puhetta itsemurhayrityksestä ja itsetuhoajatuksista
Tänään tuli tasan 2 viikkoa siitä kun yritin itsemurhaa. Toi on mulle vieläkin tosi vaikea sanoa, sillä en tunne yrittäneeni sitä edes kunnolla! Jos noinkin voi edes sanoa?! Tein kuitenki mitä tein (tekotavan jätän tarkoituksella kertomatta) Kaduin tilannetta heti ja soitin itselleni apua.
Päivystyksessä minulle sanottiin, että tehdään lähete psykiatriselle osastolle. MUTTA… matka tyssäsi siihen, kun minulle todettiin positiivinen korona. Minua jututeltiin osastohoidosta, että sielläkin minut eristettäisiin → kotona olisi mukavampi sairastaa. Olisin itse toivonut osastolle pääsyä, mutta toisin kävi.
Sain kuitenkin soittoaikoja tehostetun avohoidon yksikön kautta ja juteltiin niitä näitä. Soittoajat loppuivat kun mulla oli seuraava terapiakäynti. Terapeutillekin kerroin tästä im-yrityksestä ja hän on tsempannut mua eteenpäin.
Viimeaikoina olen ollut tosi hukassa elämäni kanssa. Koulu ei suju, olen miettinyt saikun hakemista. Mielessä on käynyt jopa koulun lopettaminen vaikka olenkin ns. loppusuoralla. Kaikki vaan tuntuu liian vaikealta just nyt. Itsetuhoisia ajatuksia on edelleen, ei tosin niin vahvoina kuin pari viikkoa sitten.
Läheiset on musta huolissaan, mutta en osaa kertoa heille tunteistani… en halua huolestuttaa heitä lisää.
Terapeutille olen kuitenkin voinut avoimesti puhua mun tilanteesta.
Kiitos kun jaksoit lukea tätä avautumistani Vertaistuki on enemmän kuin tervetullutta.