Intti

Olen tällä hetkellä hieman hukassa enkä tiedä mitä tehdä. Intti ahdistaa ja tuntuu ettei pää kestä ollenkaan? Mulla alkais myös ammattikorkea syksyllä ja puoli vuotta inttiä taitaa olla ainoa keino miten sinne kerkeän. Mitä mun pitäisi tehdä?

2 tykkäystä

Lähde rohkeasti kokeilemaan inttiin. Pääsee sieltä pois jos tuntuu ettei pää kestä tai ei tunnu muuten mukavalta. Ota selvää aloituskaudella miltä palvelus tehtävältä selviää puolella vuodella ja pyri semmosiin hommiin

1 tykkäys

yksinkertaisesti, teet just ja tasan niin kun aidosti susta itsestä tuntuu oikeelta! :heart:
jos haluat mennä, meet sitten kun pääset.
jos et halua ollenkaan mennä, et mene, kerrot sinne syyt ja et joudu sinne, ei hätää <3
jos haluat mennä, mutta et just nyt vaan ehkä joskus tulevaisuudessa, haet lykkäystä!

kaikki näist vaihtoehdoista on ihan yhtä hyviä ja se minkä niistä valitset on just sun oma päätös, itse tiedät parhaiten mitä sun pää kestää ja mitä ei! super paljon tsemiä sun elämäntilanteeseen!

2 tykkäystä

Mikä intissä ahdistaa? Itse koin suuria negatiivisa tunteita pakollista asevelvollisuutta kohtaan ennen armeijaa. Lopputuloksena 12kk varusmiespalvelus + 6kk santsarina. Kerro avoimesti niin pystyn kertomaan juttuja miten ne menevät :slight_smile:

Toki huomiona, että olin 2/04, mutta ei asiat ainakaan pahentuneet ole nykypäivään mennessä :slight_smile:

1 tykkäys

Ilmaisin ehkä hieman epäselvästi. Olen siis tällä hetkellä intissä ja koen, että en sopeudu ympäristöön ja ahdistaa. Henkisesti tuntuu todella rankalta.

2 tykkäystä

hei tossa tilanteessa meet ehdottomasti sielä toimivan terveydenhoitajan luokse ja kerrot yhtään kaunistelematta sun tuntemukset! sieltä toki varmasti yritetään tsempata sua jäämään, mutta edelleen itse tunnet itsesi ja omat tunteesi parhaiten, joten pidä puoliasi ja sano ettet nyt kykene tähän ja sun on päästävä pois! äläkä välitä kenenkään negatiivisistä mielipiteistä jos niitä tulee matkan varrella vastaan! :heart:

1 tykkäys

Amkkia saa aina siirrettyä, intin koet vaa kerran elämässäs. Anna mennä vaa ja ‘‘nauti’’ tällee melkeen kolmekymppisenä, niitä muistoja ja kokemuksia arvostaa ihan eritavalla.

2 tykkäystä

Yritän keskustella sosiaalikuraattorin kanssa. Kokonaanhan pois ei pääse, mutta olin myös ajatellut vaihtoehtoisesti sivariin siirtymistä, sillä ns. Vakaumukseni eivät ehkä täsmää täysin. En halua opetella tappamaan ketään enkä reserviin. Tätä päätöstä tietenkin hankaloittaa se, että itseäni ahdistaa mitä muut ajattelevat esim. tutut, vanhemmat, muut sukulaiset tms. Paljonhan sitä myös sanotaan että sitä voisi vaikka kaduttaa myöhemmin elämässä kun jää paitsi niistä inttikokemuksista, vaikka rehellisesti pääni sisällä en jää mistään paitsi ja ennemmin jää paha maku suuhun.

1 tykkäys

Sanoisin, että älä mieti ollenkaan sitä syksyllä alkavaa koulua, sitähän voi siirtää vuodella eteenpäin. Mutta jos tuo ahdistus on peräisin mainitsemastasi vakaumuksesta ja ajatus sotimisesta oksettaa, niin sitten kannattaa käydä puhumassa komppanian varapäällikölle tai jollekin muulle joka on vastuussa tuollaisista tapauksista.

Itsehän kolmannella viikolla sanoin tupani alikille haluavani sivariin, asia hoitui mutkitta ja pääsin välittömästi puhumaan. Mulle kuitenkin annettiin lisäaikaa viikonlopun yli, kun kuulemma komppanian päällikkö ei ollut paikalla :smiley: Päätin sitten jäädä, koska tiesin pääseväni hyvin todennäköisesti puolen vuoden hommaan ja pidin järkevämpänä suorittaa intti kuin alkaa etsimään sivaripaikkaa.

Mullakin paino paljon vaakakupissa se, mitä läheiset ois ajatellut asiasta. Soittelin paljon vapaa-ajalla vanhempien kanssa, eikä heillä yllättäen ollut sitä vastaan mitään. Toki näin jälkeenpäin voin sanoa, ettei kannattais ollenkaan ajatella miten muut reagoi sun päätökseen. Sitähän ollaan aikuisia, eikä kenelläkään muulla oo sanavaltaa sun päätöksiin.

Suosittelen myös käydä juttelemassa sotilaspastorin kanssa. Huhupuheiden mukaan sosiaalikuraattorit ovat tunteettomia ihmisiä. Tupalainen kävi yrittämässä, lähti 15min jälkeen pois kun kuraattori ei osannut puhua muusta kuin tuki- ja talousasioista. Oli kuulemma todennut päin naamaa tälle tupakaverille, että sellasta se intti on. Tyyppi lähti sitten viikon sisällä sivariin. Mulla taas tää sotilaspastorilla käyminen oli ns. “pelastava” juttu. Se oli kuin terapiaa, sain purkaa ajatuksiani jollekin jota tuntui oikeesti kiinnostavan. Hyvä puoli oli myös se, että sain pienen hengähdystauon intin menosta kun ei tarvinnut osallistua päivän harjoituksiin. Toisaalta pitää myöntää, että tuo puolenkin vuoden intti oli mulle aika traumaattinen kokemus, mut ei siitä sen enempää.

Älä siis tee äkkinäistä päätöstä. Sulla on paljon vaihtoehtoja, tärkeintä on että haet apua. Jos tuntuu, ettei sulla oo mitään syytä tai halua olla intissä, lähe pois. Tsemppiä :slight_smile:

2 tykkäystä

Kysyisin myös että mitä tällä ”lähe pois” ilmaisulla meinataan? Eihän palvelus vapaaehtoista ole, lykkyä lääkärikin vain antaa.

Sivariin vaihtamista tarkoitin, tuskin haluut lykkäystä?

Näin veikkasinkin mutta vielä tahdoin varmistaa :slight_smile: Ajattelin sitäkin tosin vaihtoehtona, niin olisi tavallaan hyvin aikaa sitten miettiä ja selvitellä päätä.

2 tykkäystä

Niin, tee niin mikä tuntuu nyt parhaimmalta

1 tykkäys

Kai voisin tähän ketjuun vielä päivittää, että aika vähän jää enään vaihtoehtoja. Tosiaan kävin lääkärillä ja lykkäystä ei ainakaan antanut että pois pääsisin ja kehotti tulemaan myöhemmin uudestaan jos olo ei muutu niin katsotaan sitten uudestaan :pensive:

2 tykkäystä