Ihmiset jotka ovat jättäneet positiivisen vaikutuksen elämääsi

Täällä puhutaan paljon raskaista ja surullisista asioista, joten haluaisin avata keskustelun jossa voit puhua ihmisistä jotka ovat jättäneet suhun positiivisen vaikutuksen.

Nämä henkilöt voivat olla sukulaisiamme tai muita läheisiä, mutta joskus täysin tuntematon henkilö jättää pienellä teolla hyvin positiivisen vaikutuksen. Joskus se voi olla vain vastaantulija joka hymyili, pitkä henkilö joka auttoi nostamaan painavan laukun junan ylähyllylle tai henkilö jonka kanssa kävit lyhyen mutta mukavan keskustelun bussipysäkillä.

Itselläni on tallainen tarina; viime kesänä kävelylenkillä mua vastaan käveli henkilö, joka kohotti kättä lähestyessä mua “give me five” tyyliin. Olin hieman yllättynyt, mutta päätin vastata tähän ja läpätä kättä. Mutta ennen kuin kerkesin, tämä henkilö veti kätensä syrjään kuin jossain sitcom sarjoissa ja naurahti ja jatkoi matkaansa. En tiedä miksi tai kuka hän oli, mutta oli suuri päivän piristys ja tämä edelleen huvittaa suuresti. Toivon että tämä random henkilö on hyvässä paikassa.

9 tykkäystä

Vaihdoin vuoden vaihteessa duunia. Uudessa työssä jo kolmen ensimmäisen viikon aikana hyvin epäsuomalaiseen tapaan esimies kehui minua ja sen lisäksi meni vielä kertomaan, että joku kollega oli kehunut minua. Tämä ei niinkään kohdistu yhteen ihmiseen, mutta työympäristöön ja kulttuuriin. Siitä tuli aika mielettömän hyvä fiilis ja kaikenlisäksi motivaatio tehdä enemmän ja osallistua. Älkää unohtako kehua tai mainita jotain positiivista mitä ympärillä näet, se voi tehdä melko suurenkin vaikutuksen tässä maailmassa ja vielä tarkemmin tällä aikakaudella! Miksei myös kehua, vaikkei välttämättä mitään niin positiivista olisikaan, sillä saattaa olla positiivinen vaikutus :wink:

5 tykkäystä

Vuonna 1998 sain taksini kyytiin minua kaksi vuotta nuoremman miehen ja meillä jotenkin syntyi pikkuhiljaa asiakassuhde tuon kaverin kanssa. Hän otti numeroni ja soitteli välillä olenko vapaa? Ja voinko heittää hänet sinne tai tänne.
Pikkuhiljaa meistä tuli kavereita ja nyt vuonna 2022 , 24 vuoden jälkeen olemme ihan parhaita ystäviä, teemme vapaa-aikana kaikenlaista yhdessä, tänään viimeksi.
Tunnemme toisemme ja hyväksymme toisemme heikkouksineen ja vahvuuksineen.
Olen niin onnellinen kun saan olla hänen ystävä ja toivon hänen kokevan samoin.
Elämä on ihmeelisten sattumien summa.
Olen joskus miettinyt kuinka satuinkaan olemaan juuri sinä päivänä, siihen aikaan, kyseisellä tolpalla odottamassa taksiasiakasta.
Koskaan ei tiedä mitä sattumia elämä tuo eteen, siksi on mielenkiintoista elää, vaikka elämä sisältää monia haasteita ja hankaluuksia.
Willfeel oli myös ihana sattuma kun Youtube ehdotti sitä minulle aikanaan kun sen avasin.
Nyt jo voin sanoa että tämä on ollut ihan taivaan lahja minulle ja varmasti myös sinulle! Villelle iso kiitos että näet vaivaa muiden hyvinvoinnin eteen.

4 tykkäystä

Moro! Selailin aikani kuluksi vanhoja viestejä ja luin uudestaan sun viestisi ja tuli jotenkin niin hyvä mieli siitä.
Meidän kulttuurissa on tosiaan toi toisen kehuminen ja kannustaminen vaikeata. Sitä se oli omassa lapsuudessakin isä kyllä huomautti jos jokin asia ei miellyttäny, mutta sitten kun olit tehnyt kaikkesi jos jokin asia piti esim kotipihallamme tehdä, niin ei siitä kyllä mitään suoranaista kiitosta osattu antaa.
Onneksi nykyaikana ihmiset ovat vapautuneempia kiittämään ja kannustamaan toisia, sillä kyllä me sitä joskus kaipaamme ja tarvitsemme, että meidät ja tekemisemme huomataan, myös ne positiiviset.
Tsemppiä tsteve ja toivottavasti työpaikallanne on hyvä henki edelleen.

2 tykkäystä

Tämmöinen blogi löytyny täältä internetin syövereistä.

Ihmiset, jotka ovat jättäneen positiivisen vaikutuksen elämääsi.

Itselleni nämä ihmiset ovat huoltajaisäni ja äitini. Minut adoptoitiin siskoni kanssa kun oli 7- vuotias. En ole biologista isääni tuntenut koskaan joten tulen sanomaan “biologista isääni ja äitiäni” pelkäksi isäksi ja äitiksi.

Muistan ensimmäisestä päivästä aika paljon. Isäni ja äitini haki minut kodista jossa asuin adoptiovaiheessa. Siskoni itki kun jouduttiin lähtemään pois turvallisesta kodista. Minä aloin pakkaamaan pehmoleluja sun muuta isoon perunasäkkiin laitoin parittomat rikkinäiset sukat jalkaan ja hyppäsin isoon paketti volkkariin. Oltiin menty jonkun aikaa autolla kun kysyin, että mikä tuo tik tak ääni on. Kyseessä oli siis auton vilkku. Lisäksi kysyin, että miksi autotiet ovat vinot yms yms. Isäni ajoi autoa ja vastasi kysymyksiini.

Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa käytiin isäni kanssa saunassa ja suihkussa. Isäni opetti kuinka pestään vartalo/ käydään vessassa yms. Perus asioita.

Seuraavina vuosina vanhempani opettivat minua elämään normaalia elämään. Isäni ja äitini kävivät katsomassa harjoituksiani, käytiin ulkomaan matkoilla, pstivät minut vastahakoisesti siivoamaan huoneeni yms.

Viime vuoden syyskuussa äitini kuoli syöpään nopeaa. Kyseinen kuolema vähän herätti minut, että kuinka hauras ja nopea elämä on. Tässä vaiheessa ymmärsin kuinka suuressa osassa he ovat olleet elämääni. Isäni soittelee minulle viikottain ja kysyy kuulumisia.

Minusta tuntuu, että olen lähentynyt isääni entisestään äitini kuoleman jälkeen. Olen katsellut kyynel silmässä kiitollisena vanhoja valokuva albumeita ja ajatellut mitä se elämä olisi voinut olla ilman adoptiota.

5 tykkäystä

Mulle yksi tällainen erityinen on ollut mun kamppailutaito-opettaja, joka on ollut samalla myös filosofian opettaja, jota sanoisin myös ystäväksi. Hän näytti esimerkillään ja asenteellaan erilaista tapaa suhtautua maailmaan, mikä oli valtavan rikastuttavaa ja arvokasta minulle parikymppisenä.

1 tykkäys

Heh, pakko jakaa myös oma kokemus, kun osui tämä ketju silmiin.

Tästä on aikaa jo vuosia, varmaan melkein 10 vuotta. Asuin silloin kävelymatkan päässä Helsingin keskustasta ja joku viikonloppuilta olin hyvin myöhään kävelemässä kotiin päin. Yhtäkkiä tien toiselta puolelta juoksi mun luokse nuori mies ja sanoi, että hän haluaa antaa minulle halauksen. Annoin tähän luvan ja hän rutisti oikein kunnolla. Sitten hän juoksi takaisin toiselle puolelle katua ja jatkoi matkaansa. Alkoholilla oli varmaankin osuutta tähän asiaan, mutta silti tästä on jäänyt tosi lämmin muisto. Erityisesti arvostin sitä, että halauksen antamiseen kysyttiin lupa :slight_smile:

2 tykkäystä

Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa että löydän joka paikasta missä vierailen, aitoja ihmisiä jotka tekevät minut onnelliseksi. Minä koitan olla positiivinen myös niissä tilaisuuksissa jotka oikeast eivät kuuluisi minun elämääni.

Yritän kohdata kaikki ihmiset jotka lähestyvät minua, kohtaaminen minun kohdalla on että kuuntelen mitä heillä on sanottavana.

Näin kun tarkastelen omaa elämää taakseppäin, huomaan että moni tärkeä ihminen on jo poistunut tästä elämästä, mutta elää vielä muistona tässä elämässä. Mutta onneksi on myös niitä ihmisiä joita voi mennä tapaamaan tässä elämässä.