Huono kohtelu

Ahdistus, viha, raivo ja tuska painaa rintakehässä. Keuhkoissa pienen tytön ääni huutaa päästä ääneen, kuitenkin nielaisu nielaisulta hukkuu ja katoaa jäljettömiin. Paineen tunne jää muistuttamaan olemassa olostaan.

Olen kärsinyt pienestä tytöstä asti kaltoin kohtelua, väärin ymmärrystä, mitätöintiä ja tunteiden tukahduttamista. Tunteet ovat olleet kiellettyjä. Jos näytin vihan tunnetta olin vain “mököttäjä”, jos itkin olin vain “liian herkkä”. Aina on pitänyt olla mahdollisimman neutraali, niellä kaikki ja hukuttaa itseni seinätapettiin. Pääsin esille silloin kun minulta tarvittiin jotain; opin jo pienestä pitäen, että mut hyväksytään kun annan itsestäni kaiken saamatta itselleni mitään. Se olisi suurta vääryyttä saada hyötyä itselleni. Minulla ei ole tarpeita.

Kohtaan elämässäni edelleen vahvasti huonoa kohtelua. Olen edelleen se pieni tyttö, joka nielee kaiken. Olen alkanut näyttää aitoja tunteitani, mutta niitä ei edelleenkään hyväksytä. Niitä ei ymmärretä. Mua ei ymmärretä! Mulla ei ole oikeutta tuntea niinkuin tunnen. Olen aina vain se vaikea ja liian herkkä. Mua ei kunnioiteta eikä arvosteta, olen lattiamoppi, jota voi riepottaa pisin lattiaa painaen aina vain kovempaa.

Siskoni on jäänyt kiinni monta kertaa valehtelusta. Juuri äsken taas. Ja nämä valehtelut ovat kohdistuneet myös minuun. Mainitsen asiasta, mutta hän kaataa kaiken syyn mun niskoille. Mä olen taas jälleen kerran se vaikea, liian herkkä ja muutenkin syypää. Hän ei kunnioita eikä arvosta mua ihmisenä. Seura kyllä kelpaa silloin kun multa jotain tarvitsee tai saa itse jotain hyötyä. Koen suurta vihaa häntä kohtaan! Ennenkaikkea tunnen vihaa siitä, miten mua edelleen kohdellaan huonosti. Eikö mulla ihan oikeasti ole mitään merkitystä!? Saa olon tuntemaan mitättömäksi.

En ole koskaan ollut väkivaltainen tai huutanut toiselle suoraan vaikka aihetta olisi ollutkin, mutta nyt on olo, että tekisi mieli vähintäänkin hakata rystyset seinästä läpi. Tekisi mieli huutaa niin, että ääni häviää. Tekisi mieli huutaa, itkeä ja raivota se kaikki viha, tuska ja kipu ulos. Haluan oikeutta!!! Oon niin loppu tähän paskaan kohteluun, oon niin loppu siihen, ettei mulla ole ääntä :sob::sob::sob::sob:

1 tykkäys

Ihanaa että sait purettua ulos tuntemukset. Mä tiedän mistä puhut, sillä samaa taistelua itekkin käyn. Oon liian kiltti muille, huomioin muut ja koen olevani just se joka ei saa mitään juurikaan takasi. Mietin usein miks en mäkää tuu kuulluksi, mikä mussa on vialla ku jostain syystä mäkään en oo ymmärretty? Oon vaan se, joka hyväksyy muiden tunteet mut muilta en saa samaa tukea. Johtuuko se tästä, kun mulla on hahmottamisen ongelmaa? Miks mua katsotaan vinoon kun teen väärin jotain?

Haluisin sulle tuskaa helpottaaksen edes hieman sanoa, et sulla on ääni ja sulla on oikeus tuntea mitä tunnet. Tää tiskirättinä oleminen on paskaa ja pyri tästä pois!
Sä olet arvokas ja sulle kuuluu oikeudet tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Mä en tiedä miks muut ei ymmärrä suakaan, vaikka mä ymmärrän täysin mitä
haet takaa ja jos voisin halaisin sua juuri nyt kyyneleet silmissä. Sussa ei ole vikaa! Olet arvokas ja tärkeä! :heart:Vika on tässä yhteiskunnassa.:pensive:

1 tykkäys