Huono itsetunto

Tuntuu, että aikasemmin elin vahvalla itsetunnolla, mutta nykyään tuntuu siltä, kuin olisin silloin piiloutunut maskin taakse.

Ennen parisuhdettani jouduin todistelemaan aina kuinka olen riittävä ja miksi juuri minä olen hyvä. Minulle itsetuntoa lisäsi muiden hyväksyntä. Tyttöjen huomio ja kavereiden kehut. Pukeutumisella ja esiintymisellä oli merkitystä. Ja mitä enemmän sosiaalista mediaa selaili, sitä enemmän sai vaikutteita. Minulla ei ollut tyttöystävää, mutta halusin sellaisen. Huonoja kokemuksia tyttöjen kanssa oli tullut, ja sosiaalisen median kautta omaksui tapoja ja vaatimuksia, joita miehillä täytyi olla.

Nyt kun olen terveessä parisuhteessa, eikä minun enää tarvitse todistella kenellekään mitään, olen huomannut mielenterveydessäni muutoksia. Olen huomannut, kuinka huono itsetuntoni on loppujen lopuksi. Kumppanin kehuessani minua, vastaan aina refleksin omaisesti ”ei kun olen ihan surkea” ja ”voisin olla niin paljon parempi”. Ihan järkyttävän kuuloista. Ja se vain tulee suustani. Automaationa.

Välillä on todella vaikeaa olla, koska tuntuu, että en riitä. En ole joutunut riittävyyttäni todistelemaan, koska kumppanini hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Mutta jumankauta, se huono itsetunto on jossain tuolla niin syvällä, eikä se tule sieltä helpolla ulos.

Onko muilla ollut tällaista?

1 tykkäys

Mulla kyllä joo, tunnistan itsessäni samaa! Aloitinkin eilen keskustelun kateudesta ja tiedän että huono itsetunto aiheuttaa mussa kateutta.

On kyllä hirveän ärsyttävää myös toiselle kuulla usein tuosta. Tai ainakin kun mietin omalle kohdalle. Tietty kumppanilta on tärkeää kuulla silloin tällöin että on riittävä ja hyvä just tuollaisena kun on mutta jos se on vaikka päivittäistä niin se käy rasittavaksi. Tää on käynyt mulle itselleni.
Kuulostaa hyvältä nuo sun huomiot mitä oot tehnyt, että ennen sait hyväksyntää pukeutumisella, somesta ja tytöiltä.
Itsetunto tuskin paranee yhdessä yössä, se on prosessi ja siihen varmaan tarvitsee jonkunlaisia onnistumisen kokemuksia. Ja varmaan on tärkeää miettiä mikä itselle on oikeasti tärkeää, mikä kantaa pidemmälle kuin vain ulkopuolisten vaatimukset. Tiiätkö ketään jolla on hyvä itsetunto? Mitä hän tekee ja toimii elämässään? Onko sulla mitään roolimallia? Mitä luulet, mikä sun tyttöystävän rooli on sun itsetunnossa (heikentävä/neutraali/korottava)? Heh, paljon tekstii, oispa kivaa käydä tästä vieläkin keskustelua!

1 tykkäys

Roolimalleista tulee mieleen oma broidi. Hän elää täysin omaa elämää, ja tekee asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Töitä, käy pelaamassa höntsälätkää, viettää aikaa pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa ja hengaa kavereiden kanssa. Yksinkertaista elämää. Hän on täysin oma itsensä. Näkyvästi.

Tyttöystävä on järjettömän kaunis, hauska ja kiltti. Saa paljon huomiota. Joskus itselleni tulee alemmuuskompleksi, mutta joskus taas hänellä on itsetuntoa korottava vaikutus itsetuntooni, sillä häntä varten haluan olla parempi. Monimutkainen juttu, eikö vain…?

Piti vielä lisätä et siis nuo sun huomiot kuulostaa hyvältä sen takia että tuntuu että oot ihan hyvässä vaiheessa prosessia! :smiley:

Saan kiinni tuosta sun broidin kuvailusta. Oisko outo ajatus jutella asiasta sun broidin kanssa? Jotenkin… että susta tuntuu että sillä on hyvä it ja haluaisit kanssa saavuttaa kans sellaisen? Tms., hoksaatko luontevaa tapaa?

Itestä tuntuu että se on hyvä jos haluaa olla kumppanille parempi, mutta jos se on liiallista tai vaikka ei tahdo itseään varten olla parempi vaan jotakin toista vaan niin se tuntuu ehkä vähän huonolta jutulta.

2 tykkäystä