Hukassa, Yksin ja Viel sekasin

Näin Willen tiktok, että ‘jos ei tiiä mitä haluu tällä hetkellä nii kattoo menneesee josko auttais’
No poijat siitä lähti alamäki.
Aloin kelaamaan elämää taaksepäin, pelasin pari peliä mitä pentuna ja myöskin katoin leffoi mistä tykänny pentuna. Ja mietin myös koulua töitä mitä ollu yms. Kaveri suhteita. Nii tuli huomattua että aika mones yhdistävä tekijä ollu, sitoutuminen. niiku pitkäksi aikaa.
Joo asun omilla, mut maks 2 vuotta yhes osoittees.
Yksikään työpaikka ei oo kestäny 6kk kauempaa keskiverto 3kk.
Kavereita joiden kans viikoittain juttelen nii on ‘joo joo’-tyyppisiä viestittelyä. puolin ja toisin. Uusia tuttavuuksia ei juuri tuu vastaan. Äidin puoli sukua ny semi pitää yhteyttä, faijasta en oo kuulu sit joulun jälkee kun siel käytiin. Faijan puolen suku nii alkanu tuo ‘kielimuuri’ painaan päälle.
Joitaki voi ällöttää mut myöskin oman hygenia on huonoimmasta päädystä kun en vaa saa mitää rutiinia siihe hommaa vaikka pennusta asti väännetty. Ei ny käry nouse mut ei kyh hirveesti vedä puoleensakaan sakkia.

Ainut asia mitä ny saanu pidettyä mitä sanois sitoutumiseksi nii tubeen saanu kerta viikkoon videon tehtyä. Mut seki alkaa oleen siin rajalla haluisko jatkaa vai lopettaisko senkin kun siitä saa huonosti palautetta, tekeekö mitää oikee yms. ja tiiän ei oo ‘oikeeta tapaa tehä’ se ei ny ollu pointti

Sellane viel että olisko mitää ideaa mistä lähtis tällästä sitoutumista harjoittaan? Vai olisko ihan oikeen terapian paikka… Mikä avaa sit taas ihan uuden haavan.

Terveisin tuntematon internetin virrasta

3 tykkäystä

Hienoa että sulla on tollanen tube-harrastus jonka eteen jaksat nähdä vaivaa ja joka tuo rutiinia sun elämään. Tekstisi perusteella ymmärsin että et halua olla yksin mutta pelkäät myös pidempää sitoutumista. Yksinäisyys on asia joka koskettaa meitä kaikkia ja jokainen kokee sitä jollakin tasolla. Yksinäisyyttä ei kuitenkaan kannata paeta vaan sitä olisi hyvä oppia sietämään sopivissa määrin mutta jos olo tuntuu liian pahalta kannattaa ehdottomasti hankkia ammattilaisapua. Sitoutumispelkoon taas voi auttaa jokin kevyt harrastus jota yrität ylläpitää parhaasi mukaan ja oman kehittymisen mukaan koitat sitoutua useampiin asioihin. Ja jos vähääkään tuntuu siltä niin kannattaa ehdottomasti hakeutua terapiaan, siellä ei availla haavoja vaan nimenomaan hoidetaan niitä haavoja kuntoon.

2 tykkäystä

No siitä haavasta josta mainitsin nii, terveyshuoltoon välit mun kans vähä tulehtui tos pennusta asti, ja paaheni entisestää ala-aste ja amiksen aikana. Ja viimeks kun terapian tapases kävin nii ei yhtää synkannu sen hoitajan kans ja loppu lyhyeen kun vaihdoin kuntaaki siin. Joten rima mulla on hyvin korkeella että lähtis apua hankkiin.

1 tykkäys

Selvästi huomaat, että sun elämässä asiat eivät ole niin kuin haluaisit, mutta ymmärrän ettet oikein itse tiedä mitä tehdä. Jatkuvat muutokset eivät välttämättä ole ongelma, mutta jos haluat pysyvyyttä, niin sitten voi olla tärkeä miettiä, että mitä voisi tehdä toisin.

On ikävää, että menneisyyden ajattelu tuotti tuskaa, mutta kuulostaa, että havaintosi on sinulle tärkeä. Voisitko vaikka miettiä, että mihin siis haluaisit sitoutua. Mikä elämässäsi on sellaista, mistä haluat pitää kiinni? Onko sinulla ihmissuhteita, joista haluat pitää huolta? Oletko töissä tai hakeutumassa töihin, mistä haluaisit pitkäaikaisen?

On todella ikävä kuulla, että terveydenhuollosta on huonoja kokemuksia, mutta toivoisin, että annat vielä sillekin mahdollisuuden. Keskusteluapua mietittäessä “hyvä kemia” on tosi tärkeää ja kuulostaa, ettei ole oikein osunut. Jos mietit haavojen avaamista, niin siinä keskusteluavusta ei tarvitse olla kysymys vaan voit hyvin esittää toiveen, että haluaisit vaikka saada arjen toimimaan ja kaipaat siihen tukea.

Voimia sinulle

2 tykkäystä