Heissan

Hei. Olen 43v erityisherkkä. Onkos täällä muita erityisherkkiä :blush:? Mulla ainakin välillä tuntuu että mua ei ymmärretä ja vedotaan siihen että “sulla varmaan joku mielenterveyden ongelma” :roll_eyes: eipä tunnu oikein kivalta. Mut kirjoitelkaa muutkin kokemuksia miten teihin suhtaudutaan :blush:

2 tykkäystä

Täällä nelihenkinen erityisherkkä perhe. :smiley: Vaikka olenkin sosiaalinen persoona, kuormitun hirmuisesti, kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Tämä osaltaa vaikutti aikanaan masennukseeni voimakkaasti, kun en osannut ajatella että olisi herkkyyttä olemassa. Nyt sen kanssa on oppinut hieman jo elämään ja antamaan itselleen “anteeksi” kun kuormittuu sosiaalisista tilanteista.

3 tykkäystä

Vastikään keskustelimme tunnilla erityisherkkyydestä, ja kaikki asiat tuntuivat sopivan minuun. En ennen ollut kuullut aiheesta, joten tein mielenkiinnosta erityisherkkien virallisilta sivuilta testin asiasta, joka sanoi että jos saa yli 60 pistettä, voi olla erityisherkkä. Sain kuitenkin 100 pistettä :sweat_smile:. Olen todella uusi aiheeseen, enkä tiedä onko minulla oikeasti jotain. Perheeni on aina sanonut minua ylidramaattiseksi ja yliherkäksi, ihan pienestä asti, ja “herkkä” on yksi ensimmäisistä sanoista joka tulee mieleeni, kun mietin persoonallisuuttani. Mukava kuitenkin tuntea itsensä osittain osaksi jonkinlaista yhteisöä… :smiling_face_with_three_hearts:

3 tykkäystä

Minä olen erityisherkkä epäoikeudenmukaisuudelle.
En tiedä kuuluuko tämä tähän keskusteluun,
mutta jos semmoista havaitsen, niin ahdistun siitä ja voin pahoin.
Some aikana ihmiset heittelee aika huolettomasti jyrkkiäkin mielipiteitä ihmisistä joiden elämän tilannetta tai ylipäätään tunne kyseistä ihmistä ollenkaan. Ei ihme että ihmiset voi huonosti jos joutuu tuommoisen käytöksen kohteeksi.

2 tykkäystä

Hei! Täällä kans yks erityisherkkä, joka ei oo tottunut sanomaan sitä ääneen. Tuntuu että en minä voi olla, tai en jotenki ansaitse sitä. En tiiä onko ihan tyhmästi ajateltu. Mulla herkkyys on noussu vahvemmin pintaan vasta vähän vanhempana, koska lapsena sitä ei oo voinu näyttää. Kuormitun helposti sosiaalisista tapahtumista ja esimerkiksi haluan yleensä mennä aina kotiin yöksi. Aistin koko ajan ihmisten tunteita ja tunnetiloja ja välillä se tuntuu raskaalta. Mulla on ollu enemmän ja vähemmän aistiyliherkkyyksiä esim. kuulo, maku ja tuntoaisti. Pelkään katsoa mitään väkivaltaisia sisältöjä ja jos vahingossa näen niin ne saattaa tulla uniin ja jäädä mieleen häiritsemään. Oon kans sellanen, että tykkään olla mielummin pienemmässä kuin isommassa porukassa ja tykkään jutella syvällisiä.(:

1 tykkäys

Me synnymme omanlaisin asetuksin, että kuinka helposti reagoimme asioihin, kuinka voimakas reaktio on ja kuinka kauan reaktio kestää. Me olemme sellaisia kuin olemme ja on hyödyllistä että tunnistamme omat taipumuksemme ja tapamme. Joskus ne aiheuttavat meille vaikeuksia, joskus ne taas tuovat iloa. Iloa tuovista asioista kannattaa pitää kiinni ja vaikka vahvistaa ja vaikeuksia tuottaviin puoliin voi olla hyvä miettiä apukeinoja.

Jos tietää esim. kuormittuvansa helposti, voi olla tärkeää suunnitella päivänsä niin, että kuormitus pysyy kohtuullisena ja lepoa on riittävästi päivän sisällä tai jälkeen. Tämä pätee, koskee kuormittuminen sitten sosiaalisia tilanteita, aisteja tai muuta. Jos esim. ahdistuu, suuttuu ja loukkaantuu herkästi (kun tunne on ehkä liian voimakas verrattuna itse asiaan/tapahtumaan), voi olla esim. hyödyllistä opetella keinoja säädellä omia tunteitaan vaikka hengitysharjoituksilla tai tietoisuustaidoilla. Tässä keskustelussa on myös todella hyviä nostoja ja omakohtaisia huomioita!

Herkkä voi olla ihan ilman mitään mielenterveysongelmia tai neuropsykiatrisia häiriöitä/tiloja, mutta eivät ne sulje toisiaan tietysti poiskaan.

2 tykkäystä

Ihanaa kuulla muista vertaisista! Täällä huutelee aikuisiällä herkkyytensä bongannut ihminen, jonka toinen poika kulkee selvästi samaa polkua. Aiemmin mainitut draama queen ja muut ihanan halventavat nimet olen kuullut myös jo pienestä pitäen. :smiling_face_with_three_hearts: Tunneherkkyys on valtaisaa sekä ihmisten mielialojen havaitseminen. Aistiherkkyydet ovat myös oma lukunsa. Tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että työ varhaiskasvatuksen opettajana ei erityisherkkyyden vuoksi ole minua varten. Koen suurta rakkautta työtä kohtaan, jossa sensitiivisyyteni vuoksi osaan nähdä ja tukea erilaisia lapsia hyvin. Kuitenkin työ kuormittaa niin paljon aistien kuin vuorovaikutustilanteiden vuoksi, että minulla menee monta tuntia palautua työpäivän jälkeen. Se ei taas onnistu perhe-elämän velvollisuuksien vuoksi.

Oletko miettinyt, että vaihtaisit työpaikkaa johonkin sellaiseen jossa taitosi tukea lapsia pääsisi oikeuksiinsa ilman kuormitusta? Itse kun vaihdoin päiväkodista lastensuojelun pienryhmäkotiin, ero oli kuin yöllä ja päivällä. Päiväkodissa aistit ovat koko ajan kuormituksen alla, ja koko ajan pitää olla keskittynyt siihen missä lapset ovat ja mitä tekevät. Pienryhmäkodissa ei ollut kiire, ja aikaa kohdata lapsi tai nuori oli ihan niin paljon kuin sitä tarvittiin. Toki siellä on omat haasteensa ja kuormittavat tekijät, mutta heti työpaikan vaihdon jälkeen huomasin miten “kevyt” olo työvuoron jälkeen oli.

Sosiaalialalta löytyy monia vaihtoehtoja, mm. sosiaalityö, nuorisotyö, kolmannen sektorin toimijat yms.

2 tykkäystä

Kyllä olen ehtinyt vahvasti jo miettimään työpaikan ja samalla myös koko alanvaihtoa. Itsellä vielä vaikeuttaa vaihtoa yksinhuoltajuus, jonka vuoksi vuorotyö on tällä hetkellä poissuljettu vaihtoehto. Kiitos kommentista. Olen lähes varma, että erityisherkälle työ varhaiskasvatuksessa ei sovellu.

1 tykkäys