Erityisherkkyys

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia erityisherkkyydestä! Myös erityisherkän
lapsen vanhempana olemisesta olisi kiinnostava keskustella:). Tietynlaista ymmärrystä tuo se jos itse on vanhempana erityisherkkä mutta tämä tuo myös paljon haasteita, sillä tunteet tästä syystä ovat välillä aika valtavia.

5 tykkäystä

Itse olen erityisherkkä ja ainakin 1/3 lapsesta on, toisella myös piirteitä.

Itsellä vahvin osa-alue selkeästi tunnepuolella, mutta kaikista alueista jotain. Samoin lapsella.

On vaatinut paljon totutella omaan herkkyyteen, koska on vasta pari vuotta ollut tiedossa ja jotenkin se, että mä en ole VAAN herkkä, josta olen koko elämäni saanut kuulla. Tämä on piirre, joka on on vahvuus, mutta samalla toisinaan myös heikkous.
Ja kun meitä on täällä kaksi vahvasti tuntevaa herkkistä, niin välillä pitää luovia aika paljon. Samalla kuitenkin ymmärtää sitä omaakin lasta ja osaa suhtautua erilailla, kuin ihminen joka ei tiedä mistä puhutaan.

2 tykkäystä

Itse terapiassa on käynyt ilmi, että mulla on erityisherkän luonteenpiirteitä. Oon aina tienny olevani herkkätunteinen eli itken about kaikesta. Samaan aikaan pelkään itkeä muiden edessä yli kaiken. Tää yhdistelmä voi joskus olla todella kuormittavaa, kun pitää löytää aikaa, jolloin voi yksin ja rauhassa itkeä kaikki viime päivien tunteet kerralla, kun ei oo niitä siinä hetkessä uskaltanut itkeä.

Eniten tää erityisherkkyys konkreettisesti kuitenkin näkyy aistiyliherkkyytenä. Eli esimerkiks ruokien koostumuksella on paljon väliä: pienenä en pystynyt syömään riisiä ollenkaan, vispipuuron koostumus on ehkä pahin, se ei mee alas ollenkaan, jne. Sit myös kun serla hinkkaa itseään vasten sekä tietyt kankaat aiheuttaa myös inhotus reaktion.

Osa näistä oireista on ollut ihan pienestä asti, mutta vasta äskettäin oon ruvennu tajuamaan niiden yhteyden ja vein sitten asian terapiaan. Niin helpottava tunne, kun tää termi erityisherkkä vaan loksautti palaset paikoilleen. Nyt tuntuu enemmän ku koskaan siltä, että tää voi jopa olla enemmin vahvuus kun heikkous.

1 tykkäys

Mulla erityisherkkyys ilmenee hyvin samantyyppisesti.

Tosin mulla on vähemmän ruokien koostumuksen kanssa ongelmia mutta jotkut äänet on tosi pahoja.
Esim. kaikki pussien rapina jne. on sellaisia, että mun seurassa on laitettava karkit, sipsit jne johonkin erilliseen astiaan.

2 tykkäystä

Itselläni on paljon erityisherkkyyden oireita.

Lapsena sukkahousut oli maailman karmein keksintö koskaan. Ja olisi ihanaa saada lämpölegginsit joissa ei ole 2saumaa persauksissa. En ole vielä löytänyt sellaisia…

Takkien sisäpinta pitää olla liukas jos se on fleeceä tai teddykarvaa tms niin ei en voi käyttää. Paidat ei asetu oikein. :confounded: Sama toppahousuissa. Ja väli housut… Jos ne ei natsaa materiaalit keskenään niin en voi pukea 2housuja päällekkäin…

Suosittelen että kuuntele lasta ja tarvittaessa kiertää usean kaupan läpi että lapsi löytää oikeasti sellaiset vaatteet jotka voi pukea ilman ahdistuksia niin ne tulee käyttöön myös.
Erityisherkkä ei tee tahallaan tai ilkeyttä hankaluuksia.

Itselläni on ruuan kanssa kaikki limainen yök tai sitkeä ongelma.

Liha pitää olla kunnolla kypsää ja siinä ei saa olla piiruakaan läskiä. Pienikin läskin pala voi pistää etomaan niin että ruoka ei maistu ollenkaan.

Ruokia ei saa laittaa päällekkäin.
Salaatti omalle lautaselle. Liha omaan kohtaan, lisuke omaan kohtaan ja kastike myös omalle paikalleen mutta ei toistensa päälle.

Ääniä siedän kunhan saan kuulokkeet korville että ne ei ota liian kovasti korviin. :see_no_evil:

Mä pidän sukkia aina paitsi nukkuessa sukat jalassa. Tunnen jalkapohjissa pölyhiukkasetkin.

Kauhu elokuvia en voi katsoa.
Frozen 1 elokuvaa en ole vielä voinut katsoa itkemättä. Eläydyn toisten tunteisiin todella vahvasti.

Pahimpina aikoina en voinut edes lasilautaselta syödä…

Tiskikoneen tyhjäys on ainut kotityö mitä en suostu tekemään. Puhtaan lasin pinta on aivan kauhea sormiin. Ja lusikat/veitset/haarukat on hirveitä laittaa paikoilleen. Mun pitää ottaa 1kerrallaan ja asettaa sen niin ettei kuulu ääntä…

Herkkyyksiäkin voi opetella hallitsemaan siedättämällä mutta se pitää lähteä itsestä.

Ja ehdottomia mitä toivoisin että herkälle ei sanota.

-älä oo niin herkkä
-älä viiti pelleillä
-no se vaan on tollanen (vammanen=sisko yleensä kertoi minusta niin muille)
-ei tuo voi olla niin hankalaa eihän se mullekkaan ole.

Ym jne.

Riippuu myös paljon ympäristöstä paljonko eri asiat kuormittavat ja nostaako se herkkyystilaa pahemmaksi.
Turvallinen koti hillitsee.

3 tykkäystä

Tosiaan tämä Suomen talvi aiheuttaa myös meillä ulos lähtiessä ongelmia. Kaikki sukkikset ja legginsit on ihan ehoton EI housujen alle. Myös ulkohousujen löytäminen on tuottanut haasteita. Kaikista vaatteista häätyy läpi käyä saumat, kaula-aukot, materiaalit sun muut että vaatteet kelpaa. Onneksi laput on useimmista helppo poistaa niin etteivät niiden “tyngät” jää häiritsemään. Olisi mukava löytää jokin luottovaatemerkki, jota ostaessa tietäisi että vaate varmasti tulisi käyttöön:).

2 tykkäystä

Heippa
Mun poika on erityisherkkä valolle, äänille ja miltä joku tuntuu hänen käteen oudolta jos mulla on kuiva käsi niin ei voi pitää kädestä tai en saa koskea hänen ihoon koska se sattuu häntä. Äänet pitää olla pois tvstä aamulla ja valot kiinni että se kykenee pukemaan. Koulussa koulukuvaus on epämukavaa ja ahdistavaa valojen takia.
Poika myös ahdistuu monista asioista jos joku asia ei mee niinkin normaalisti jokapäivä ja se ilmenee paniikki kohtauksena.
Onneksi saatiin aika tutkimuksiin että saadaan selvyyttä ja että osaan toimia paremmin ja oppii tuntemaan omaa lastaan paremmin.

2 tykkäystä

Itse olen erityisherkkä ja siitä tulee ristiriitaiset fiilikset päällimäisenä on paljon asioita ja ominaisuuksia mitä pitää etuina ja hyvinä asioina mennään nyt eka niihin mitä itse koen hyvä havainnointi kyky esim havaitsee melkein kaiken ympärillä tapahtuvan hyvä ihmisten tunteiden lukutaito pystyy lukemaan ihmisten tunnetiloja ja jos joku yrittää esim valehdella sitten on mämä aisti herkkyydet valoille äänille hajuille tietyt aistit ahdistaa. Erityisherkät on miltei aina todella empaattisia joka voi mennä yliempaattisuudeksi aistitaan niin vahvasti ympäristön ja muiden ihmisten tunteita että sitä voi olla välillä vaikeata hallita. Erityisherkät analysoi ja prosessoi ärsykkeitä ja asioita mitkä pyörii mielessä todella voimakkaasti mikä voi myös aiheuttaa kuormitusta mutta siitä on myös hyötyä he ovat avarakatseisia ja näkevät asioiden eri puolet todella laajasti. Erityisherkät ovat luonnostaan luovia ja mielikuvituksellisia Erityisherkillä on todella voimakas eläytymiskyky esim sarjoja ja elokuvia kohtaan itsekkin muistan pienestä saakka kuinka esim jännittävät ohjelmat todella vaikuttaa voimakkaasti ja tunteelliset tulee itkukin helposti ja muutenkin erityisherkät itkevät melko helposti. Yksi tärkeimmistä mitä itsekkin yritän opetella ja antaisin neuvon muille erityisherkille on että osaa pistää itselleen rajat erityisherkät ovat monesti todella kilttejäkin ja yrittävät miellyttää muita ja ympäristö, jotta ei kuormitu liikaa yrittää minimoida negatiivisia tunteita ja ärsykkeitä ja ei ota muiden tunteita liikaa vaan osaa erottaa ne omista.

1 tykkäys

Itse olen erityisherkkä ja se on aiheuttanut ongelmia pitkin elämää. Minulle on erittäin tärkeätä pitää oma elämäni tietyllä tavalla hallinnassa. Huomasin oman herkkyyden jo ala-aste ikäisenä, tästä herkkyydestä johtuen saatoin ymmärtää väärin monia asioita ja siitä saattoi sitten aiheutua sotku tunne elämään.

Tämän herkkyyden kanssa olen taistellut lähes tulkoon koko elämäni ajan, nyt iän myötä osaan suhtautua asiaan paremmin. Herkkyys ei ole mihinkään kadonnut, mutta nykyään ulkopuolelta tulevat virikkeet ei enää häiritse elämää samalla tavalla kuin teki tuossa siirtymisessä aikuis ikään.

Ihmisten kanssa kun olen vaistoan asioita, mutta en tietystikään pysty tietämään mitä ihmiset ajattelevat ja vaikka joskus tulkitsen ihmisten kanssa asioita oikein, on kuitenkin suuri riski että ymmärrän heitä väärin.

Ihmisten kanssa keskustellessa olen huolellinen siinä että minä ymmärrän mitä ihmiset haluavat sanoa minulle ja taas toisin päin minä tuleen ymmärretyksi.

Koitan mahdollisimman hyvin elää elämääni niin että ei tule väärinkäsityksiä.

Hevosten kanssa taas on helpompaa koska tiedän miten hevonen ajattelee, toki silloinkaan en tiedä mitä hevonen ajattelee. Useimmiten kuitenkin hevosten käytös johtuu paljon primitiivisemmistä asioista kuin meidän ihmisten ajatukset.

Mutta hevosten kanssa työskennellessä saan kuitenkin käyttää tätä lahjakkuuttani, ilman että se häiritsee minun arkielämääni. Ihmisten kanssa taas joudun hieman suojelemaan itseäni, varsinkin jos olen tekemisissä ihmisten kanssa jotka tulevat liian lähelle ja koittavat imeä kaiken energiani.

Minun lapsillani on myös tätä herkkyyttä, osa pärjää sen kanssa paremmin kun taas osalla tulee vaikeuksia siinä. On joskus kuitenkin vaikeata tietää mikä asia ihmisessä johtuu mistäkin. Ihminen on aika monipuolinen psykologinen olento ja aina ei ole helppoa häntä ymmärtää.

Siksi itse olen jo kauan sitten lopettanut miettimästä miksi joku toinen ihminen käyttäytyy tietyllä tavalla, keskityn mielummin miettimään omaa itseäni ja koitan ymmärtää itseäni - siinä on tarpeeksi työmaata itselleni ja samalla opin tuntemaan toisiakin.

1 tykkäys

Ihanaa, että tätä samaa herkkyyttä on muillakin.
Itekki oon erityisherkkä ja aistin, tulkitsen paljon ympäristöä.
Musta tuntuu useastikin, että mua ei oikein ymmärretä ja että oon aina väärässä paikassa.
Koulussa koen nykyään ulkopuolisuutta ku opiskelen Amk:ssa, pienetkin virheet mitä päivän aikana tapahtuu on jotenkin dramaattisia ja koen etä olen luokan typerin. Mulla on myös todettuna hahmottamisen vaikeus, mikä tuntuu vaikuttavan vähän kaikkeen ainakin täs elämäntilantees.

Haluaisin opiskella unelma alaa ja olla jonain päivänä vaikuttajana erityisoppijaliitossa, mutta jotenkin tuntuu että mä en voi saavuttaa sitä oman hahkuni takia. Musta tuntuu et kaikki mitä teen on väärin.
En halua luovuttaa, mutta ite jopa mietin et vaarallisen ylitulkinnan takia sun muun joudun luopumaan siitä, mitä haluaisin.