Epämääräinen ahdistus

Hei! Oon reilu parikymppinen tyttö. Kärsin 15 vuotiaana ocd tyyppisestä oireilusta (pelkkiä pakkoajatuksia) ”paranin” alle vuodessa (apuna nuorisopsykiatri) ja siitä lähtien olen ollut ”terve”…Nyt kuitenkin melkein vuoden ajan olen kärsinyt erilaisista oireista. Alkuun mm. ahdistusta ja jossain määrin masennusta. Paikotellen on ollut parempia hetkiä, mutta viime aikoina mulle on ilmestynyt erilaisia tic-oireita.mm suun ja silmien liikuttelua/ räpäyttelyä. Nämä ahdistaa todella paljon. Lähinnä pelko siitä mitä muut ajattelee ja että oireet pahenee. Ajatukset pyörii lähinnä näissä tic-oireissa ja oman terveyden ympärillä… (tic-oireta tms ei ole todettu lapsena/nuorena)
Olen työssä käyvä ja minulla on onneksi psykoterapeutti jonka kanssa näitä voi purkaa. (hän tällä hetkellä lomalla) Arkielämä ja lapsuuteni on ollut ”tavallinen” enkä ole mielestäni kokenut mitään traumaattista. Terapeutin kanssa olemme epäilleet tic-oireiden olevan lähinnä ”stressireaktio”…
Lähinnä kuvailisin oloa oudoksi. Sitä ei osaa okein sanoittaa, mutta esim. kaikki ahdistuksen fyysiset oireet löytyy. Unen kanssa ei ole tähän asti ollut ikinä ongelmia, mutta nykyään on myös vaikea nukahtaa ja jos nukahdan nään painajaisia.

Tuntuu kuin nämä oireet olisivat tullut kuin tyhjästä ja näihin emme ole siis keksineet mitään loogista selitystä. Onko jollain jotain kokemusta/ vinkkejä tähän?

Hmm

En ehkä osaa löytää loogista selitystä, mutta kehoittaisin jatkamaan tutkimusmatkaa psykoterapeutin kanssa. Joskus asioiden esiintulemiseen “tiedostomattomasta” mielestä kestää pidempään.

Itse olen kuljeskellut nyt kokonaisvaltaisesti 4 vuotta terapeuteilla. Nyt vasta minulle on kirjattu “epämääräinen ahdistus/masennus” adhd tutkimuksen jälkeen. Kummeksuin tuota diagnoosia koska tiedän ja tunnen että minulla ei ole masennukseen liittyviä/viittaavia oireita.

Tuo ylättäiset tic-oireet/pakkoliikkeet ovat minullakin osittain tuttua. Minulla ne laukeavat kovasta stressistä, yksinäisyyden tunteesta, paniikista etten pärjää/jätetty yksin. Mutta kun olen opetellut rauhoittumaan, hengittämään, myöntämään ääneen itselle “tämä on hetkellistä, tästä selviää” niin ajan kanssa päässyt nopeasti aina näistä tilanteista pois.

Itse myös näen aina tällöin painajaisia, pitäisi aina muistaa tehdä yoga tai muita rauhoitus/rentoutus hetkiä silloin tällöin, ne auttavat minua.

Toivottavasti minun kokemukset ja tavat miten hoidan näitä voisivat olla sinulle hyödyllisiä.