Elämän tarinani

En tiiä, miksi kirjoitan tän tänne, varmaan siksi että saisin joltakin vertaistukea muilta samaa kokeeneilta.

Moi olen siis 19-vuotias nuori nainen ja olen kokenut elämässäni paljon kaikkea, joista haluan avautua tänne.

Synnyin ihan tavalliseen perheeseen jossa oli vanhemmat ja 2 sisarusta. Elimme aivan normaalia elämää, siihen astin kun menin eskariin ja kaikki muuttui. Minua alettiin kiusaamaan se oli ensin vain syrjimistä ja ulkopuolelle jättämistä. Eskarin jälkeen alkoi ala-aste ja kiusaaminen jatkui 3 luokalla minua välteltiin koulussa ja kuulin päivittäin koulussa, että kaikki mihin kosken nii syöpyy pois, käytävillä minut kierrettiin aina kaukaan. Opettaja rupesi myös kiusaamaan, hän sanoi että se on minun omavika et minua kiusattiin. Opettajat syyttivät minua asioista mitä en ollut todellakaan tehnyt. Ainut joka puuttui tähän kiusaamiseen oli miun iskä se aina kannusti minua ja oli isoin tuki ja turva. Kiusaaminen ei kuitenkaan loppunut 6-luokalla olin jo niin loppunut,että yritin viedä omanhenkeni,mutta epäonnistuin. Kesäloma alkoi ja luulin että kiusaaminen oli ohi kun menen ylä-asteelle.

Sitten alkoi kesäloma ja siitä tulikijn yhtä helvettiä. Iskä rakastui naiseen joka,oli kännissä aivan hirveä, useasti näin kun hän hakkasi iskääni kännissä. Iskäni ei enää jaksanut sitä niin iskä masentui ja sinä talvena iskäni vei omanhenkensä. Luulin että kiusaaminen loppui,mutta siirryin ylä-asteelle ja kiusaaminen jatkui siitä ,että isäni oli tappanut itsensä. Ja kuinka kaikki sanoi että jos he lisivat isäni niin hekin tappaisivat ittensä. Ylä-aste meni lähes kokonaan osastolla sairastuin vaikeeseen maseenukseen,traumaperäseen stressihäiriöön ja epävakaaseen persoonallisuushäiriöön.

Pääsin kuitenkin ylä-asteen läpi ja menin ammattikouluun opiskelemaan ja kiusaaminen loppui onneksi.Nykyään minulla menee jo vähän paremmin. Nään tunnelin päässä valoa <3

Kiitos jos jaksoit lukea, olisi kiva jos joku kommentoisi jotakin, kertokaa ihmeessä, jos jollakin samanlaisia kokemuksia.

5 tykkäystä

Hei! Ihanaa, kun uskalsit jakaa tarinasi. On kyllä ihan hirveää kuulla, mistä kaikesta ihmisiä kiusataan. Onpa ihanaa, että kaikkien noiden vaikeuksien jälkeen olet päässyt opiskelemaan ja löytänyt elämälle suunnan. Toivottavasti olet myös löytänyt omanhenkistä seuraa ammattikoulusta ja pääset muutenkin muotoilemaan aikuisen identiteettiäsi terveessä ympäristössä <3

1 tykkäys

Moi. Menin ihan sanattomaksi lukiessani sun esittelyä. Toi kaikki kiusaaminen on ollut sinua kohtaan vääryyttä ja isän menetys kaupan päälle. :worried: Otan osaa ja olen pahoillani kaikesta, jopa isäsi lähdöstä.
Samalla tää laittaa minut vihaiseksi, että miksi? Välttämättä ei saa kukaan meistä tietää kiusaamiselle syytä koskaan, mutta pääasia on että kerroit tän edes tänne ja helpotit tuota tuskaa jotenkin.

Mullakin on kokemusta kiusaamisesta, en ollut kiusaaja vaan myös kiusattu enkä voi todellakaan verrata omia kokemuksiani sun, koska onneks kestin sitä vain pienen aikaa. Aluksi kestin sitä vuoden eskarissa ja yläasteella loput. Mitä mä oon oppinut lopulta kiusaamisesta, että se kuitenkin kasvattaa ihmistä lopulta ns. tuhkasta Felixiksi ja uskon, että sä oot se kaunein Felix mitä maa päällä kantaa. Mutta en todellakaan ajattele, että kaikkien kuuluis kokea se tai mitään. Musta se on hirvein tapa oppia elämältä enkä pidä sitä hyväksyttävänä mitenkään, mutta myös entisenä kiusattuna koen silti että siinä oppii ikävällä tavalla myös uusia tapoja selviytyä kaikesta.
Opiskelin kans ammattikoulussa mutta oon ylpeä, että oot löytäny oman tiesi. Mulla se hakeminen jatkuu edelleen…

Toivon sulle kaikkea hyvää!

1 tykkäys