Ei ole kavereita koulussa

Alotin opinnot syksyllä 2021 ja tähän mennessä fiilis kouluun mennessä on surkea ja samoten koulusta tullessa, koska koen olevani tosi ulkopuolinen omassa luokassa, enkä oo saanu kavereita. Muutenki tuntuu et meidän luokassa on jotenki tosi huono yhteishenki. Oon aika ujo ja paha jännittää sosiaalisissa tilanteissa niin jotenki en vaa oo osannu mennä juttelee luokkalaisille ja nyt tuntuu että oon ns. tippunu kelkasta aikoja sitte. Tää yksinäisyys vaikuttaa kyl tosi paljo omaan fiilikseen koko alasta ja omaan opiskelumotivaatioon ja välillä mietin et pitäskö vaa luovuttaa. Osaako kukaan muu samaistua?

4 tykkäystä

Moikka @tarinoija . Hyvä, että kerroit tänne tuntemuksias. Mulla tuli heti tosta mieleen, että oletko keskustellut tuosta koulussa esim. terkkarin, opon tai jonkun muun kanssa?
Onko luokassa ryhmähenki hyvä, vaikuttaako se jotenkin ulkopuolisuuteesi?
Toinen mitä mietin, niin kiusataanko sua siellä vai onko opetuksessa joku esim. opettajat ei ole osanneet avata jotain asiaa minkä takia motivaatio on hiipunut?

Tsemppiä sulle opiskeluihin ja jos ei vaan nappaa kyseinen ala, niin aina voi vaihtaa ja kokeilla jos joku muu ala ois sun juttu :slight_smile: Mutta jos jokin noista, mitä esitin tökkii niin sen takia ei kannata vaihtaa vaan ottaa esille myös sinne kouluun epäkohdat.

1 tykkäys

Hei, itse olen kokenut paikoittain samoja tunteita. Omalla kohdalla ja yleisesti opiskelijatapahtumat ja kaikenlainen järjestötoiminta on hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ja myös kaikenlaiset ryhmätyöt on hyvä tapa tutustua omiin luokkalaisiin paremmin olemalla niissä aktiivinen. Ei varmasti ole helppoa alkuun varsinkin jos on luonteeltaan ujo, mutta tsemppiä ja parasta sinulle opintoihisi!

2 tykkäystä

Osaan samaistua tyttäreni kautta. Hän on hyvin taiteellinen ja persoonallinen ja jos olen ymmärtänyt oikein, niin hän viihtyy koulussa kuten kotonaki paljon omissa oloissa.
Kirjoitin jossain vaiheessa että hän on koulukiusattu, mutta vaimoni sanoi että hän ei allekirjoita sitä näkemystä. Hän vaan on omanlaisensa persoona, mutta minä vedin mutkat suoriksi siinä kohtaan.
Yksin ja ulkopuolelle jääminen on todella ikävä asia, jollei sitten viihdy omissa oloissa.
Yleensä ajattelen että ihminen kaipaa seuraa, mutta voi syystä tai toisesta ajautua viihtymään omassa seurassa. Ehkä siihen voi vaikuttaa se tunne, että minua ei hyväksytä ym…
Mutta voimia sinulle ja toivottavasti löytäisit yhden ihmisen kanssa yhteyden koulussa, sekin voisi olla jo suuri apu.

1 tykkäys

Jos koet ettet oikein onnistu naamatusten tutustumaan ihmisiin, kannattaa kokeilla kaverihakua! Taatusti löytyy samalta alalta tai samasta koulusta muita jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat uusia kavereita. Tämä myös avaa oven sille, että vaikka aluksi tutustuisi netin välityksellä.

Onko koulussa jotain “kerhoja” tai ryhmiä jotka näkee koulun jälkeen? Voisiko vaikka niitä kokeilla myös?

2 tykkäystä

Samastun 100% tähän. Itekin aloitin syksyllä opinnot, ja kuukauden jaksoin sitä paskaa. Siinä mielessä oot kyl tosi sinnikäs, että edelleen jaksat sinnitellä! Mistä syystä luulet olevas yksinäinen? Kun omalla kohdalla se johtui heikosta itsevarmuudesta sekä siitä, etten vain uskonut voivani saada kavereita. Mun on vähän huono alkaa neuvomaan, mutta voisit puhua asiasta psykologin, opon tai jonkun muun vastaavan kanssa. Muutenkaan ei kannata menettää toivoa, joku kaunis päivä voit aivan yllättäen saadakin ystävän, vaikka se mahottomalta ja niin kliseiseltä tuntuu. Jos ala itessään on sulle kiinnostava ja tuntuu oikeelta, niin ei kannata tosta syystä lähteä sitä vaihtamaan. Symppaan sun tilannetta tosi paljon kun oon vastaavanlaisessa ollut ja toivon sulle kaikkea hyvää! Tsemppiä

2 tykkäystä

Kyseessä siis kolmannen asteen tutkinto, joten meillä ei oo käytössä opoa tai koulupsykologia yms. Oon jonku porukan löytäny jonka kans voi käydä esim. syömässä ja tehdä pakolliset ryhmätyöt, mutta koen olevani siinäki porukassa tosi ulkopuolinen eikä mulla hirveesti oo mitään yhteistä heidän kans. Enemmänki semmone fiilis, että roikun vaa mukana. Ajattelin nyt kuitenki sinnitellä niin pitkään ku pystyy ja keskittyä opintoihin, mutta eihän tää kovin kivaa oo.

2 tykkäystä

Moikka!

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoaa myös opintopsykologin palveluja, suosittelen ottamaan sinne yhteyttä jos opinnoissa vaikeuksia (esim opiskelumotivaation puute). YTHS:n puoleen kannattaa kääntyä, jos on henkisesti vaikeaa. Jos koet että esimerkiksi jännittäminen sosiaalisissa tilanteissa vaikuttaa kovasti sun elämään, ota ihmeessä yhteyttä niin saat tukea tilanteeseen.
Ootko koulun ulkopuolella yksinäinen, tai ootko kokenut haasteita kaverisuhteissa ennen näiden opintojen alkamista?

Avun saaminen korkeakoulussa on todella vaikeaa. Pelkästään opintopsykologille voi joutua odottamaan aikaa yli kuukauden ja YTHS:llä jonot suunnilleen 3-4kk.

1 tykkäys