Dungeons and Dragons ja muut roolipelit

Muilla palstoilla aika moni on maininnut DnDn pelaamisen, niin eiköhän olisi hyvä idea tehdä sille oma keskustelu-alue. Samaan syssyyn sopii myös muut roolipelit kuten vaikka Pathfinder ja Call of Cthulhu jne.

Vaikka et olisikaan koskaan pelannut mitään noppa roolipeliä, niin oot täysin tervetullut tänne! Itse oon ainaki valmis neuvomaan ja antamaan vinkkejä, vaikka en olekaan veteraani jolla on kymmeniä vuosia kokemusta.

Itse pääsin kokeilemaan DnDtä ekaa kertaa muutama vuosi sitten, ja ihastuin heti. Lapsena rakastin kuvitella olevani joku oma keksitty hahmo ja juosta metsässä keppi-miekan kanssa. Ja DnD nyt on perjaatteessa vain aikuisempi versio tästä. Oon pelannut nelos- ja vitos-etikkaa, tykkään kyllä molemmista paljon. Mulle tärkeää DnDssä on hyvä tasapaino tappelujen ja muun roolipelaamisen välillä, omat suosikkikohtaukset omista peleistä on hetkiä, jolloin hahmot ovat vain puhuneet toisilleen.

Traconissa oon päässy kokeilee Pathdinderia ja Lamentations of the Flame Princess-peliä, ja jotain toista jonka nimeä en enää muista. Haluaisin kokeilla jälkimmäistä uudestaan ja myös World of Darkness:ia. Perus DnD 5E:ssäkin on monta kamppista jota haluaisin kokeilla.

3 tykkäystä

Täällä yks D&D nörtti!

Aloitin pelaamaan aloituskamppanjaa Lost Mine of Phandelver, jonka pelaajamäärä putosi 6:sta hengestä 3:een. Kamppis alkoi ja sai päätöksensä 3-4 vuotta sitten ja siitä jatkoimme samalla porukalla Hoard of the Dragon Queeniin, joka onkin ollut tähän päivään asti pöydällä, mutta loppu häämöttää jo! Tähän ollaan toivottu ja suunniteltu jo jatkoa Rise of Tiamatiin.
Samaan aikaan vuosi sitten kiinnostuin itse koittamaan Dungeon Masterina olemista ensin jollain random oneshotilla ja sitten aloitin Curse of Strahd-kamppanjan ensin 2 pelaajalla ja nykyään 6 pelaajan kanssa. Muutama ystävä kuuli hyvää palautetta tästä ja mietin jaksaisinko vetää toistakin porukkaa mutta aloitan heidän kanssa pienellä oneshotilla ensin :sweat_smile: CoS on ehdottomasti yksi parhaimmista mielikuvitusta ruokkivista kamppanjoista, joten sen suunnitteleminen on itselle tosi mukavaa.
Puolessa välissä vuotta aloitin myös Ghosts of Saltmarshin ja Cyberpunkin pelaamisen ja tähtäimessä oli myös isomman Call of Cthulhu kamppanjan aloittaminen joten harrastus on paisunut intohimoksi :sweat_smile:

Hahmoja oon suunnitellut varalle jos nykyiset vahingossa kippaa jo yli kymmenen ja oon myös kehitellyt omaa kamppanjaa, jonka juoniselkäranka on jo suunniteltu.

Parasta D&D:ssä on varmasti ne hetket, jossa pelaajat pelaavat hahmoja inhimillisesti, esimerkiksi just juttelemalla toisilleen. Siksi en koskaan DM:mänä keskeytä pelaajien keskustelua, ellei juoni ole nimenomaan että aikapommi tikittää vieressä. Pelaajanakin tykkään paljon roolipelata, tutkia, spekuloida ja suunnitella ehkä enemmän kuin taistella.

3 tykkäystä

Curse of Strahd on kampanja minkä haluan ehdottomasti kokea! Pelasin sitä ehkä kaksi sessiota, mutta sitten kaatui ja ei ole jatkunut. Oon aatellu yrittää löytää uutta ja hyvää porukkaa jolla sitä pelata.

Mutta oon nykyään hieman tiukempi ja valikoivampi sen suhteen mitä haluan peliltä. Niin kuin mainitsin, sellainen sopiva tasapaino kaikkien elementtien välillä. Mutta en myöskään halua olla mukana pelissä, jossa hahmokuolemia voi käydä (ilman pelaajan suostumusta).

Miksi nähdä vaivaa hahmon luontiin, jos hahmon voi menettää huonon tuurin takia? Itse kannatan jotain muita seurauksia, kuten vaikka pahemmin loukkaantuminen, jonka takia on disadvantage asiassa X jonkin aikaa. Tai vaikka juonellinen seuraus (päätyy tyrmään ja pitää päästä sieltä pois, clericin deity antaa elämään uuden mahdollisuuden, mutta antaa hahmolle erikoistehtävän mikä pitää suorittaa jne). Oon itse vain vetänyt oneshotin, mutta jos päädyn vetämään pidempää kampanjaa itse aion juuri mennä tuolla linjalla. Hahmo menehtyy lopullisesti vain jos pelaaja niin haluaa.

2 tykkäystä

Ah, memories!

Yläasteella pelailtiin kaveriporukassa paljonkin roolipelejä, eli 90-luvun alussa. Cyberpunk oli juuri tullut, ja sen ohella Cthulhu oli kova sana. Varsinkin kun yksi pelipaikoista oli meidän omakotitalon pimeä/hämärä vintti, joka osaltaan toi sopivaa tunnelmaa. Yksi omista suosikeista on myös Paranoia, joka on kyllä niin mahtavan hieno idea ettei mitään rajaa.

Miniatyyripelit (warhammerit ja bloodbowl) olivat kuvioissa jo 80-luvun puolella.

Valitettavasti tuossa lukion tienoilla ja sen jälkeen pelit loppuivat kun porukka alkoi hajaantumaan. Toki sydäntä lämmitti aivan julmetusti, kun Cyberpunkista tuli kaikkien näiden vuosien jälkeen tietokonepeli, joka oli vielä melko uskollinen alkuperälleen!

3 tykkäystä

Voi vitsit, hämärä vintti kuulostaa mahtavalta pelipaikalta! Oon itse monesti haaveillut siitä, että peliporukalla vuokrattaisi vaikka joku pieni mökki tai kiinnostava air bnb paikka jossa vietettäisi aikaa ja pelattaisi yhdessä. Olisi niin ihanan tunnelmallista ja varmasti mahtava kokemus.

Ja se on aina surullista kun porukka hajailee, itse pelasin korkeakoulu kavereiden kanssa viikottain, mutta loppui siihen kun muut valmistui ja muutti pois. Kaipaan peli-iltoja suuresti, pelaan kyllä viikottain netissä mutta ei se ole sama. On ihan eri asia pelata oikeasti yhdessä lattialla istuen, fyysisiä noppia heittäen ja mässyttämällä herkkuja joita kaikki toivat.

2 tykkäystä