Dissosiaatiohäiriö ja miten se ilmenee arjessa

Dissosiaatiohäiriöt ovat ilmeisestikin yleisempiä kuin luullaan,vaikka monesti oireiden kanssa tuntuu olevan melko yksin. Miten dissosiaatio ilmenee just sulla? Oireet voi olla todella yksilöllisiä.

Mulla dissosiaatio kulkee mukana ennenkaikkea silloin,kun elämässä on stressiä,joko tiedostettua tai tiedostamatonta. Oireina on pakko-ajatuksia olemassaolosta esim.saatan miettiä kuvittelenko kaiken ympärilläni. Peiliin katsoessa en tunnista itseäni. On tunteita,että päässä ei liiku mitään,tai sitten liikkuu liikaakin. Valot näyttävät tummemmilta kuin ovatkaan ja asioihin keskittyminen on vaikeaa. Saattaa tuntua, että on vaikeaa tunnistaa aikaa ja paikkaa missä on,puhumattakaan siitä,että ajantaju vääristyy. Silti sitä pysyy tässä todellisuudessa! Tässä siis muutamia omia,tosi inhottavalta tuntuvia oireita.

Vinkkinä,että näihin auttaa kaikki itselle mielekäs tekeminen,jos vain pystyy keskittymään. YouTubesta löytyy hyviä maadoitusharjoituksia ja vaikka ne tuntuisivat kun ensin ihan höpöhöpöltä,kannattaa kokeilla :blush:

4 tykkäystä

Mulla dissoilu esiintyy pääasiassa siten, että ”unohdun” johonkin.
Saatan siis esim. kesken jonkun tehtävän vaan jäädä seisomaan ja tuijottamaan tyhjää.
Itse en tiedosta näitä hetkiä ennenkun havahdun.
Joskus en edes sillon, vaan kuulen joltain paikalla olleelta, että olin ”kadoksissa”.

En välttämättä muista kulkeneeni esim. jotain tiettyä matkaa mutta olen silti todistettavasti päässyt paikasta a paikkaan b.

Pahin dissoilu on useita tunteja kestävä, jolloin olen toiminut täysin normaalisti ja, jos mua ei tunne kunnolla, mun käytöksessä ei edes huomaa mitään erikoista.
Olen esim. siivonnut vaatehuoneen, käynyt kaupassa jne. mutta en muista tehneeni näitä asioita.
Usein vasta lyhyiden unien jälkeen palaan normaaliin tilaan ja sen jälkeen huomaan tehneeni näitä asioita, koska tyyliin jääkaappiin on ilmestynyt ruokaa jne.

Lyhyet dissot tulee lähinnä stressistä tai kuormituksesta.
Nuo pitkät jostain tietystä tapahtumasta, ”väärästä” lauseesta joltain muulta tms.

2 tykkäystä

Kuulostaa hurjilta nuo muistikatkokset! :worried: Näköjään sullakin on itselläsi tietoa siitä mitkä on just ne omat oireet ja sillähän pääsee jo tosi pitkälle :blush:Mulla saattaa dissot olla päällä kuukausia jos ei muutamia tunteja välissä oteta huomioon. Ne muutamat tunnit on kyllä äärimmäisen tärkeitä,sillä ne antaa toivoa paremmasta :two_hearts:

Traumojen ja pahan henkisen rasituksen/stressin aiheuttamaa dissosiaatiota täällä. Opin vasta itse terapiassa, että tällekin on nimensä! :grinning_face_with_smiling_eyes: Riippuen mistä johtuvaa niin voi kestää muutamista minuuteista viikkoihin, edelleenkin usein huomaan vasta jälkijunassa dissosioineeni. Terapian avulla oppinut näitä hiljalleen hallitsemaan, esim. mitkä asiat dissosisointia aiheuttaa ja mitä ylipäätään siinä tilanteessa tapahtuu ja miksi.
Yleisintä on tietyn trauman triggeröityessä, että en tunnista ympärillä olevaa maailmaa, ihmisiä jne - kaikki tuntuu tuntemattomalta. Peilistä ei tunnista itseään. Tuntuu kun olisi toisen ihmisen kehossa, esim. omat tatuoinnit tuntuvat todella vierailta. Erikoisimpana ehkä se, että suomen kielen puhuminen jopa saattaa tuntua tosi oudolta. Lisäksi myös esimerkiksi ajaminen. Tuntuu kuin keho tekisi autopilotilla asioita, mutta mieli ei tiedä kuka se tarkalleen on.
Toinen tosi yleinen on, että vähän kuin ‘‘lähden tilanteista pois’’, vaikea kuvailla sitä tunnetta - tuntuu kun katsoisit itseäsi ulkopuolelta ja sun keho vaan jatkaa esim. töitä kuin robottina, vaikka itse en ole siinä hetkessä mukana. Omalla tavallaan kavalan mukava tunne, koska kaikki häly sun muu lähtee ympäriltä pois. Pahimpina stressikausina tai kun olen ollut burnoutissa tai joku iso trauma triggeröitynyt niin voi tulla muistikatkoksia. Itsellä ehkä pisimillään tullut kahden viikon muistikatkos.

3 tykkäystä

Mulle selvisi myös vasta terapiassa, että tälle on nimi.
Ja, että kaikki dissoilee joskus mutta sitten on just meitä, joille se on muodostunut ongelmaksi usein juurikin traumojen takia.

Itselleni on myös vaikeaa etukäteen hahmottaa, jos meinaan dissoja.
Tietää vasta sitten tosiaan jälkikäteen, kun tilanne on ohi.
Välillä olen oppinut tunnistamaan merkit ajoissa ja silloin yrittänyt keskittää tietoisuuteni siihen hetkeen.
Samoin silloin otan herkästi lääkkeen, kuten on ohjeistettu tekemään.

3 tykkäystä

Joo, itse myös terapian kautta onnistunut hallitsemaan niitä pienempiä dissoja, että saan ne ns. keskeytettyä keskittymällä hetkeen. Mutta osan kanssa edelleenkin se on vaan menoa kun dissosisaatio alkaa :sweat_smile:

2 tykkäystä

Tätäpä just hain miten tää disso oireilee eri ihmisillä niin eri tavoin. Enkä tietenkään tarkoita,että jonkun oireet ois mitenkään helpommat kuin toisen! Tää on tosi v-mäinen sairaus…

Mulle on myös hankalaa hahmottaa milloin mikäkin tila napsahtaa päälle ja edes läheiset ei sitä huomaa. Oikeastaan pakkoajatusten kautta tajuan,että nyt alkaa olla huono olla ja tosi huonojen olojen kanssa otan lääkkeen. Fyysisiä oireina mulla saattaa olla kovaa huimaukseen tunnetta tai käsien hikoilua. Joskus mietin,että onko mulla ollenkaan tätä sairautta :roll_eyes: Triggereitäkään en hahmota,kun monesti tuntuu että koko elämä on yhtä triggeriä :sweat_smile:

Tällä hetkellä koetan keräillä voimaa lähetellä viestejä psykoterapeuteille, että pääsisin oikeesti käsittelemään sitä kuka olen ja miksi näin koen. Harmittaa kun meillä päin ei ole mitään vertaistukiryhmää,niinkuin muutamalla muulla paikkakunnalla. Vois olla hyvä idea moinen!

2 tykkäystä

Mulla on sellasta, että mulla vaan menee päivät ohi. Että illalla saatan havahtua siihen, että en oo tehny mitään ja pitäis alkaa nukkumaan. Sellanen on myös että unohdan koko ajan kaiken ja se on ahdistavaa ja ärsyttävää. Myös keskusteluissa unohdan mitä olin sanomassa ja mistä ylipäätään puhuttiin. Sitä tapahtuu siis jatkuvasti. Välillä ola peilikuva ja ympäristö näyttää vieraalta. Kun oon yksin kotona niin en saa tehtyä mitään. Ja sellanen ”normaali” olo tulee jos puhun jonkun kanssa puhelimessa ja se ns. Herättää tähän todellisuuteen. Toivon kovasti, että terapian avulla olo ois kotona parempi ja muutenkin helpottais😊

3 tykkäystä

Mulla dissoilu on tavallisimmillaan mielen kautta elämistä. Kehossa tunnistan lähinnä omat fyysiset tarpeeni: nälän sekä kylläisyyden ja vessassa käynnin tarpeet. Muuten mieleni on todella aktiivinen ajatusten kanssa. Niitä on koko päivän aktiivisesti.

Unohtelen jatkuvasti asioita. Harvemmin mitään tärkeää: avaimia kotiin, hellan levyä päälle poissaollessani tms. Siltikin saatan pysähtyä joskus ajattelemaan että teinkö jonkin tietyn asian. Useimmiten kyse on tavaroiden paikalleen laittamisesta. Näissä hetkissä monesti mietin sen jäävän myöhemmäksi huomattavaksi. Turhauttaa, koska näitä katkoksia saattaa olla useita kertoja päivässä. Kuuloaisti on mulle olennainen dissoa tunnistaessa. Sen perusteella tunnistan ns. dissosiaation asteen. Vahvasti konemainen ja monitoninen ääni kertoo itselleni, jotta monimutkainen ajattelu on täysin poissuljettua. Olen samalla etääntynyt ja irtaantunut arkisesta ns. normidisson tilasta. Persoonallisuuteni ei ole läsnä kyseisessä hetkessä.

Muutenkin jo hajonneen persoonallisuuteni eri osat huutavat vaille jäämistään pääni sisällä. Lapsi-ikäinen minä on todella aktiivinen tyyppi. Siellä keskenään seikkailevat teini, lapsi ja aikuinen. Harvemmin nämä osaset kuulevat toisiaan saati päätyvät samaan tilaan keskustelemaan yhdessä ellen kutsu heitä. On hetkiä jolloin tunnistan jonkin yksittäisen osan puhuvan pääni sisällä yhden ajatuksen verran. Sen jälkeen kuvaan astuu toinen osa jne. Sitä on todella raskasta välillä tarkkailla ja seurata sivusta.

2 tykkäystä