Oon 20v tyyppi Oulusta, jonne muutin viime syksynä. Elämäni on ollut tasapaksua suorittamista, valmistuin lukiosta ajallaan ja siitä suoraan puoleks vuodeks inttiin niin kuin olin suunnitellut. Kaiken kukkuraks sain viime kesänä vielä opiskelupaikankin, jota en tosin halunnut sillä hetkellä. Oisin mieluummin viettänyt täyden välivuoden ja muuttanut omilleni ekaks kotikaupungissani. Noh, päätin kokeilla tuollaista radikaalia elämänmuutosta eikä se sitten oikein onnannut, tällä hetkellä olen aivan hukassa eivätkä mielenterveyden ongelmat yhtään helpota tilannetta.
Havahduin ekan kerran vasta intissä siihen, et mulla on ollut hyvin todennäköisesti keskivaikee masennus jo pidemmän aikaa. Diagnoosin sain sitten viime syksynä. Oon hyväksyny sen osaks elämääni, mutta harmittaa pirusti, etten voi vaan hävittää sitä itestäni poies. Opinnot menivät perseelleen, kun en viittinyt jutella kenenkään kanssaopiskelijan kanssa. Mulla on siis myös sosiaalisten tilanteiden pelkoo selkeesti.
En varsinaisesti harrasta mitään, teen juttuja fiiliksen mukaan. Keräilen lautapelejä ja hiihdän useemman kerran viikossa, kesällä tykkään pyöräillä öisin kaupungilla. Kattelen aivan liikaa urheilua 
Formulat, hiihto, lätkä, futis ja kaikenmaailman arvokisat on suosikkeja. Välillä yritän hengailla kavereiden kaa, mutta se meinaa usein jäädä kun aloitekykyä ei iteltä löydy 