Ciaran esittäytyminen ja avautuminen

Moikka kaikille!

Olen jo seuraillut keskusteluita, mutta esittely hieman jäänyt. Pidän tästä alustasta! Kiva, kun voi jakaa ja keskustella vaikeistakin asioista muiden kanssa.

Olen 27-vuotias nainen. Opiskelen IT-alalla, ja vapaa-ajalla tykkään urheilla ja liikkua luonnossa. Uuden oppiminen on intohimoni. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita, että ihan harmittaa kuinka lyhyt elämä on, eikä ehdi lukea ja ymmärtää kaikkea!

Lapsuus ja nuoruus oli kivikkoista narsistisen isän vuoksi. Aikuisiällä “onneksi” mielenterveysongelmat menivät niin pahaksi, että pääsin lopulta terapiaan. Sanon onneksi, koska itselläni oli valtava määrä erilaisia epäterveitä selviytymismekanismeja, joiden avulla olin räpiköinyt elämässä. Jos en olisi päätynyt niin huonoon kuntoon, tuskin olisin ikinä edes yrittänyt ymmärtää ongelman ydintä.

Kärsin pitkään masennuksesta, ahdistuneisuudesta, paniikkihäiriöstä ja pakko-oireisesta häiriöstä. Jonkinsortin läheisriippuvuus on ollut ja on jossain määrin edelleen ongelma.

Itselleni on vaikeaa muodostaa tervettä suhdetta yhteenkään mieheen. Yritän pidättäytyä parisuhteista tällä hetkellä, jotta saisin ensin itseni kunnolla korjattua. Kiinnostun miehistä, jotka eivät pysty päästämään lähelle tai huomiomaan tarpeitani. Alan elää toisen kautta, sammutan omat tarpeeni ja itseni.

Nykyään olen siinä vaiheessa, että tunnistan ongelmani ja hälytyskelloni alkavat soida ajoissa. Osaan luoda rajani, pitää minuudestani kiinni ja poistua epämiellyttävistä ihmissuhteista.

En kuitenkaan osaa muuttaa mieltymyksiäni. Tietynlaiset miehet vetävät puoleensa niin paljon, että se tuntuu jonkinlaiselta riippuvuudelta. Harrastan epämääräisiä seksisuhteita, joista pidän tunteet erillään. Saan tasaisesti pienen annoksen tuttua epätervettä asetelmaa ihmisuhteessa, mutta en päästä sitä valloilleen elämässäni.

Olen paikannut uppoavan laivan teipillä, ja tiedän, ettei tälläinen elämäntyyli ole pitkäaikainen ratkaisu. Samaan aikaan tunnen kuitenkin ensimmäistä kertaa jonkinlaista tasaisuutta ja vakautta elämässäni. Tunnen, että vihdoin kontrolloin omaa elämääni ja olen vapautunut jostain todella ahdistavasta mielensisäisestä vankilasta. Pitkästä aikaa minulla on tulevaisuuden haaveita ja unelmia. En oikein uskalla sörkkiä tämän hetkistä tilannettani, mutta samaan aikaan pelkään, että jossain kohtaa homma leviää käsiin tai päädyn taas kerran epäterveseen parisuhteeseen. Tilanne on todella ristiriitainen.

Tulipas todella pitkä avautuminen kompleksisesta suhteestani miehiin, mutta koen sen olevan tärkeä taustalla vaikuttava asia. Se on myöskin asia, jota minun tulisi vielä käsitellä ja pohtia. Ehkä joku toinen voi samaistua tai asia herättää muuten ajatuksia. Ja kiva jos joku jaksoi lukea! :blush:

5 tykkäystä