Autismin diagnoosin uutuus

Heippa. Sain just tyyliin 1kk sit autismin diagnoosin tällein yli 20v “aikuisena”. En oo vielä kertonut siitä kellekään läheisille koska yritän vielä itse totutella ja ymmärtää sitä. Mulle suositeltiin sitä kelan kautta olevaa omaväylä kuntoutusta, onko jollain kokemuksia siitä, olis kiva kun osais vähän olettaa millaista se on niin ei tarvis jännittää sitä. Myös jos joku terapeutti yms eksyy tänne niin kysyisin diagnoosiin liittyvän kysymyksen. Sain nyt diagnoosin F84.5 eli Aspergers, ja en oikeen tykännyt siitä että lääkäri anto ton, eikä autismi nimellä olevaa. Jos/kun nyt vuoden vaihteessa siirrytään siihen uuteen icd versioon niin muuttuuko toi diagnoosi johonkin muuhun kun sitä ei enään ole sitten olemassa vai jääkö se kummittelemaan ja ärsyttämään mua pysyvästi.

8 tykkäystä

Moi!

Onnittelut diagnoosista, nyt sulla alkaa uusi vaihe elämässä! :two_hearts: Mäkin sain oman diagnoosini autismista "aikuis"iällä (papereissa lukee asperger) 2019, olin silloin 22v. Mullakin alussa kesti totutella asiaan, mutta mitä pidempään meni, sitä paremmalta musta alkoi tuntumaan. Aloin tutkia aktiivisesti netistä autismista ja autismin piirteistä tietoa. Mä vieläkin jatkuvasti kerään lisää tietoa, koska se kiinnostaa mua tosi paljon.

Kun totuin ajatukseen, mä aloin ymmärtää kaikkia mun sekavia muistoja paremmin. Diagnoosi alkoi vähitellen korjaamaan mua ja mun “haavoja”. Aloin ymmärtää, esim. miksi oon toiminut jossain sosiaalisessa tilanteessa tietyllä tavalla. Mä aloin hyväksymään itseni paremmin. Ymmärsin, että mä en ole outo, vääränlainen ja yksin, vaan kaikelle on syy. Ja se syy on autismi, ja maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat samankaltaisia kuin minä.

Asioita, joita sun ois hyvä nyt muistaa tuoreen diagnoosin saaneena:

  1. Sun ei tarvitse hävetä ja sussa ei ole mitään vikaa.
  2. Sä voit rauhassa totutella asiaan ja oppia hyväksymään itsesi ja sun autismin osana sua. Kerrot sitten, kun olet valmis. (Huom. Läheisesi saattavat myös tarvita aikaa tämän asian käsittelyyn, anna heille aikaa, mutta muista että sä ansaitset kunnioitusta.)
  3. Sä et ole yksin. Vertaistukea löytyy.
  4. Sä riität ja olet hyvä just tuollaisena kuin olet.

Itse en ole ollut Oma Väylä -kuntoutuksessa mutta oon lukenut siitä jonkun verran ja oon kuullut siitä ihan hyvää. Ota ihmeessä apu vastaan! Kannattaa kokeilla.

Mä en osaa sanoa että päivittyykö uudistettu diagnoosi (Asperger=> Autisminkirjon häiriö) sun tietoihin vai ei. Mäkin haluaisin tietää, sillä mä haluaisin sen uuden “Autisminkirjon häiriö”-diagnoosin "Asperger"in tilalle, sillä mä en myöskään tykkää tuosta vanhasta, monesta eri syystä. Autismiliiton sivuilta löytyy myös tarkempaa tietoa diagnoosiuudistuksesta, suosittelen jos et ole vielä lukenut :sunflower:

-SpookyBunny

8 tykkäystä

Mulla ei oo vielä diagnoosia, koska sen hakeminen tällee naisena kestää. Neuropsykiatri kuitenkin sanoi, että selvä juttu ja oon itse 110% varma, että autismi on.

Tsemppiä!

1 tykkäys

Miten sä sen diagnoosin sait? Siis se prosessi. Oon mm. Kuullut että pitää lapsuuden ajalta olla jonkun vanhemman tai muun henkilön lausunto kun on ollut pikkulapsi. Jos siis aikuisiällä edes aletaan tutkimaan.

2 tykkäystä

Moi! Ainakin Yhdysvalloissa tehtiin vanhoille asperger/autismi-diagnooseille niin, että niille annettiin automaattisesti uuden järjestelmän mukainen autismikirjon diagnoosi, mutta en tiedä kuinka Suomessa ja ICD:n kanssa tehdään.

Oma väylä - kuntoutuksesta luin selvitystä, jonka mukaal yli 80 % oli melko tai hyvin tyytyväisiä kuntoutusjaksoon sen päättyessä ja tyytymättömiä oli vain viisi prosenttia. Kuntoutuksessa olleet kokivat hyödyn ennen kaikkea työelämään liittyvien tavoitteiden jäsentymisenä sekä arjenhallinnan, arjessa selviytymisen ja itsenäisen elämän vahvistumisena, mutta vahvasti myös mielialan, voimavarojen ja itsetunnon voimistumisena . Noin 70–80 prosenttia kuntoutujista arvioi näissä tekijöissä tapahtuneen vähintään jossain määrin positiivista muutosta kuntoutusjakson aikana.

Tässä linkki selvitykseen, jos joku haluaa tsekata. Sivulta 74 eteenpäin on tosi kivoja kuntoutujien omia kokemuksia.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/270207

Tässä pari nostoa: Olen saanut perspektiiviä ongelmieni vahvuuteen ja oppinut tuntemaan itseäni paremmin. Olen oppinut uusia työkaluja arjessa selviytymiseen ja elämänhallintaan sekä suhtautumaan itseeni armollisemmin. Olen oppinut, että minulla on myös hyviä puolia, ei ainoastaan heikkouksia.” (26-vuotias miespuolinen kuntoutuja, ei tietoa diagnoosista)

Eniten apua on ollut arjenhallintaan, kuten tiskaukseen, siivoukseen ja laskujen maksamiseen, jotka aiemmin jäivät tekemättä.” (26-vuotias naispuolinen ADHD-kuntoutuja)

2 tykkäystä

Mulla psyk sairaanhoitaja toi itse esiin sen että mulla oli hankaluutta löytää sanoja varsinkin tunteita kuvatessa, ja ehdotti psykologisia tutkimuksia jotta mua osattais auttaa sillä tavalla mikä toimis. Olin siis onnekas kun hän huomais tän eikä mun tarvinnut itse tietää mitä pyytää niiltä. Kaikki tää oli siis kunnallisella psykiatrian polilla eli mistään muusta ei tarvinnut maksaa kun sitte lääkärin diagnoosista. Aikaa niihin tutkimuksiin odotin n. 6kk. Psykiatri olisi halunnut että joku lapsuuden läheinen olisi täyttänyt sellasen käyttäytymiseen yms liittyvän lapun, mutta en itse halunnut pyytää ketään täyttää sitä. Sit se olis halunnut lapsuuden koulu todistuksia tai neuvola kortteja, mutta mulla ei ollut antaa niitäkään. Diagnoosin sain silti, mutta siihen kirjattiin että lapsuuden osalta on vain mun oman muistin osalta tietoa.

2 tykkäystä

Voiko foniatri tehdä asperger diagnoosin? Olin 17 vuotias kun foniatri antoi virallisen diagnoosin. Aluksi mulla epäiltiin dysfasiaa mutta käytöksen perusteella tultiin loppupäätökseen, että olenkin assi. Toki minulla on dysfasiaakin, ja se vaikuttaa joka päiväiseen elämääni.

Sain diagnoosini selville vasta 28-vuotiaana kun selailin työttömänä te-toimiston tietoja minusta ja diagnoosilistalta löytyi asperger. Naurahdin että piti varmasti olla väärinkäsitys, mutta menin lapsuuden kotiini kollaamaan vanhoja papereitani niin kävi ilmi, että minulla oli todettu asperger. Minulle yritettiin 17-vuotiaana hakea vammaistukea mutta se evättiin.

Oudointa tässä kaikessa on se, ettei vanhemmat kertoneet tästä. Heillä oli tosin riitaisa avioero meneillään joten voi olla että tämä meni korvista sisään ja korvista ulos. Kertoessani vanhemmille tästä kummatkin eivät sanoneet oikein juuta eikä jaata. Puoliso oli enemmänkin, että osasi jo arvata.
Mutta elämääni tämä löytö mullisti. Olen aina tuntenut olevani erilainen, minulla on vaikea luoda uusia ihmissuhteita ja minulla on erikoiset mielenkiinnon kohteet. Työelämä on minulle erittäin haastavaa ja olen kärsinyt tästä paljon. Nyt tavallaan kaikki nämä tapahtumat saivat selityksen.

Joka tapauksessa, onko foniatrin antama diagnoosi yhtä virallinen kuin mikä tahansa muun tahon antama? Pitääkö minun mennä erikseen neuropsykologille?

1 tykkäys

Moi! Onpa sinulla ollut erikoinen tilanne. Toivottavasti selityksen tunne tuo myös helpotusta, vaikka olisi ymmärrettävästi myös melko turhauttavaa saada diagnoosi tietoon sattumalta ja niin paljon myöhemmin. Kun lääkäri on diagnoosin antanut, niin se on virallinen ja siten pätevä diagnoosi. Aspergeriin/autismikirjoon liittyvät vuorovaikutuksen ja kommunikaation poikkeuvuudet ja voisi kuvitella foniatrin olevan oikein hyvä tätä aspektia arvioimaan. Ei tarvitse mennä neuropsykologille, psykologit muutenkin vain tutkivat ja diagnoosin asettaa aina lääkäri.

1 tykkäys

Juu, foniatrilla kävin koko alaikäisyyteni, joten tämä kyseinen foniatri tunsi minut hyvin. Mutta mietin että onko foniatri oikea taho antaa diagnoosia. Yleensä se tutkitaan eri tavoin. No, sellainen siellä nyt on.

Ei ehkä kovin tyypillinen, mutta varmasti hyvä näin.

Moi. Mulla ei oo autismi diagnoosia, mut mun terapeutti eilen töräytti mulle että mulla vois olla, kun puheltiin jatkotoimen piteistä miten ens vuonna jos vaihtaisin toimintaterapiaan yms.

Mä en tiedä olenko laittanu oikeeseen kohtaan tätä ja anteeks, jos oon vääräs paikas. Mut kysyn niin typerän kysymyksen nyt, että voiko autismi ihminen kokea kiintymystä esim. omaan terapeuttiin ja surua menetyksestä? Mietin vaan, kun aamu menny itkiessö enkä löydä sanoja, miten ilmoitan haluavani lopettaa n. vähä yli 2v kestäneen terapian.
Paras ihminen ollut tähän asti, joka on tuntunut turvalliselta puhua ja saanu tukea kaikessa ja itse herätteli muhun jo eilen näit ajatuksia sillä, et viiminen vuos ei olis tulossa. Samalla multa katos turvallisuuden tunne. Koin enemmän tehneeni vaa väärin asioita ja nyt kun heräsin tähän aamuun jo 5.30 niin tunsin jääneeni eilen jotenkin yksin kaiken suhteen, yhtäkkiä se turva oli vaan kadonnu. En osaa selittää enkä halua avata asiaa kunnolla.
Mut olis kiva tietää tähän jopa typerään kysymykseen vastaus.

1 tykkäys

Ei kysymys ole typerä.

Mikään nepsy-ominaisuus (adhd, asperger yms) ei ole mustavalkoisesti joko kyllä tai ei ihmisellä. Voi kuvitella janan, jossa toisessa päässä on ihminen jolla ei ole oireita/ominaisuuksia yhtään, ja toisessä päässä ihminen jolla ne ovat todella vahvoja. Kaikki meistä asettuu johonkin kohtaa janaa.

Diagnoosin osalta lääkäri arvioi, että joko ollaan janalla riittävän lähellä toista päätä tai sitten ei.

Jokainen meistä on ainutlaatuinen yksilö, joka kokee kiintymystä ja tunteita omalla tavallaan. Huolimatta ominaisuuksista, oireista tai diagnooseista.

2 tykkäystä

kyyberi vastasi tähän jo hyvin ja komppaan.

Autismikirjon ihmiset kokevat kyllä kiintymystä ja surua.

Itse suosittelisin sua puhumaan näistä tunteista terapeutin kanssa. Kuulostaa, että teidän suhteenne on ja on ollut todella arvokas sinulle.

Moi ja onnea diagnoosista! Itselläni Oma väylä ei ole ajankohtainen, mutta kaikilta sitä hyödyntäneiltä oon kuullut vaan positiivista palautetta, joten itse lähtisin innoissani kokeilemaan.