Autismikirjo ja häpeä

Mä oon miettinyt viimeaikoina paljon häpeää. Oon hävennyt itseäni ja omia autistisia piirteitäni koko ikäni, ja vasta nyt 17-vuotiaana oon alkanu hyväksyy itteeni ees vähän. Mulla on kokemuksia kiusaamisesta ja mun vanhemmat ei myöskään oo mun lapsuudessa osannu suhtautua mun erityispiirteisiin ihan niinku ois pitäny. (Tää ei tosin ollu heidän syytä vaan ammattilaisilta on tullu vähän kyseenalaisia ohjeita että miten mun kanssa kuuluisi toimia.) Jotenki ku on niin paljon kokemuksia siitä, et on sanottu et oon jollain tavalla vääränlainen on jättäny isot arvet itsetuntoon. En oo ikinä puhunu tästä aiheesta kellekkään. Tänään ekaa kertaa uskaltauduin puhumaan kuraattorille. Tulin kans kirjottamaan tän tänne, koska jos joku muu autismikirjolainen/nepsy lukee tän, ni haluun sanoo et te kaikki ootte ihan mahtavia just sellasena ku ootte🫶🏻 Jos sulla on samanlaisia kokemuksia ku mulla, oon pahoillani❤️‍🩹

1 tykkäys