Ajatuksia häpeästä

Terve häpeä auttaa meitä toimimaan sosiaalisissa tilanteissa ja näyttää ihmiselle oman kokonsa. Jos ihminen ei alkuunkaan tunne häpeää, hän vyöryy “hävyttömästi” ja kunnioittamatta toisten yli.( Tommy Helsten).

Häpeästä kärsivä yrittää kaikin keinoin etsiä asioita, jotka saisivat hänet tuntemaan olonsa riittäväksi ja rakastettavaksi. Tärkeää olisi löytää ympärilleen ihmisiä, jotka arvostavat eivätkä mitätöi. ( Tommy Helsten).

Heikkous on ihmisen arvokkain ominaisuus, koska se vie hänet sinne, mitä hän eniten tarvitsee eli rakkautta, Hellsten totesi.

Itse olen omakohtaisesti kokenut ja nähnyt sen ilmiön muidenkin kohdalla, että juuri tuo heikkouden näyttäminen on vaikeaa koska se koetaan huonoudeksi. Joissakin tapauksissa yritämme kasvattaa joitakin ominaisuuksia itsessämme, ikäänkuin suojamuuriksi heikkoudelle joka kuitenkin on perusominaisuus ihmisessä. Ja yleensä ego(ilu) tulee suojaamaan, tuota kumminkin haurasta muuria, joka ajan saatossa tulee murenemaan ja pienenemään, esim. Ikä tekee sen että emme ole niin kyvykkäitä enään ylläpitämään tuota rakennelmaa jonka sisälle olemme itsemme piiloittanut.
Itse nuorena yritin lukea laajalti eri aloilta kirjallisuutta ja ikäänkuin päälleliimata itseeni lauseita jotka oli itseäni viisaampien kirjoittamia. Koin tervehdyttävän kokemuksen kun eräs hyvä vanhempi ystäväni totesi minulle, että poika älä yritä olla viisaampi mitä olet.
Olen elämäni aikana kokenut häpeää monin eri tavoin. Nuorena koin että ulkonäkö ei ole riittävä, en ole oikein missään kehittynyt hyväksi ja aloja, harrastuksia ja opiskeluja on jonkinmoinen liuta.

Nyt vanhemmalla iällä, kun olen monen myrskyn jälkeen joutunut totuuden kanssa kasvokkain ja joutunut hyväksymään itseni semmoisena kuin olen, niin ihme kyllä olen jopa tyytyväinen siihen että olen mikä olen. Maailma on kummallinen paikka ja jostain syystä juuri sinun ja minun on vuoro olla juuri tänään Herran vuonna 2022 täällä. Rakastaen ja kunnioittaen kaikkia teitä. Mika vaan.

7 tykkäystä

Osasto hyvin kirjoittaa noinkin vaikeasta aiheesta mitä häpeä on, se monesti estää meitä yrittämästä sillä pelkää jälleen mokaavansa (moka on lahja), joten jättää tekemästä sen mitä haluttaisi tehdä, esim. Tunnustaa tunteensa naapurin tytölle, no mitä väliä sillä on jos menettää jälleeen kerran kasvonsa, kerran täällä eletään tai sitten pelkää hakea töitä, koska tuntee etukäteen pelkoa - häpeää että joutuu haastatteluun, ei sitä tiedä mihin se vie jos kerran tekisi niin kuin ei suunnittele vaan laittaa hakemuksen, kertoo naapurin tytölle tunteensa pyytää kaveria ulos, turha pohtia sitä häpeän tunnetta jos ei tällä kertaa onnistu, ensi kerralla onnistuu kuitenkin

1 tykkäys

Hellstenillä on fiksuja ajatuksia.

N. vuosi sitten koin todella ikävän tapahtuman johdosta syvää häpeää, joka sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi. Ystävien ja läheisten välittäminen, huolenpito nostivat minut tuosta kuopasta ja tunsin taas olevani arvokas. Tämä sai minut tajuamaan että minulla on oikeat ihmiset ympärilläni ja sen, etten pärjää ilman heitä.
Silloin olin niin lyöty, että kaikki maskit ja suojamuurit putosivat/hajosivat ja näytin heikkouteni. Josta päästään tähän:

3 tykkäystä

Omina ajatuksinani haluaisin jättää runon tähän keskusteluun. Runo on omaa tuotantoani muutaman vuoden takaa. Oli todella eheyttävää aikanaan kirjoittaa tämä.

Häpeästä pidetään lujaa kiinni.

Ei kai kukaan vain nähnyt?
On usein ensimmäinen ajatus:
kaatuessa tai ilmaistessa tunteita

Häpeän vuoksi
emme salli itsemme
olla ihmisiä toisillemme.

Häpeä on opittua.
Lapsina emme
luonnostaan häpeä.

Häpeän vuoksi
on oltava täydellinen
ei voi epäonnistua.

Joku voi nähdä toisen
opettelemassa oppimista.

Häpeä jättää näkymättömäksi.
On aika taas kadota
olemaan olematta taas hetken.

Häpeä ruokkii kohtaamattomuutta
oman itsensä kanssa.

Mitä jää vaille?

Hetkiä joilloin on tärkeää
sanoittaa itsensä todeksi.

Itseensä ulkopuolelta
kasvatettu häpeä
luo tarpeen vaieta.

Häpeä luo vaikenemisen
omaksi turvakseen.
Tietämättömyys on paras puolustus.
Kenen häpeää kantaa mukanaan?

Miltä osin ja millä tavoin se on yhteistä?

Häpeä tuo mukanaan haukkumisen sanat.’

Ensimmäinen teko epäonnistuessaan
on syyllistää itseään vielä surkeammaksi
ja huonommaksi kuin todellisuudessa onkaan.

Häpeä vie äänen ja jättää ajatukset,
jotka ovat kaunaisia itseään kohtaan
oman virheensä vuoksi,
kun kaatoi lasillisen maitoa pöydälle.

Opettelemalla oppimista
jokainen epäonnistuu joskus.

Sanat ovat kaukana ymmärtämisestä.

3 tykkäystä

Wow miten koskettava. Olet todella ajatellut ja upeasti osannut tulkita tuntemuksi. Vitsi miten upeita nuoria täällä on. Täytyy näin vanhempana ukkona vaan todeta että te nuoret olette toisaalta onnekkaita kun saatte kypsyä ajassa jossa asioista puhutaan. Minun nuoruudessani ei ollut asiat näin. Toki tässä ajassa on myös kovat haasteet ja paineet joista me ilman internettiä, ym somekanavia kasvaneet sukupolvet olimme autuaan tietämättömiä. Meillä oli hokkarit, sukset pyörät ja joillakin mopot menopeleinä. Niillä sit fleda putkella paineltiin pitkin kyliä etsimässä kavereita pihoilta. Oli niissäkin ajoissa omat hyvät puolensa. Mut hei tsemppiä ihan kaikille, oli elämän tilanteesi/olosuhteesi mikä tahansa tänään. Itselläni on viisi lasta joista kaksi teiniä , kaksi jo sen ajan ylitse menneitä ja yksi tytär on vielä siinä iässä että voimahalit irtoo iskälle ja äitille nukkumaan mennessä.

2 tykkäystä

Tommy Helstenin kirjat ja puheet on auttanut minua hirmuisesti ymmärtämään itseäni ja ilmiöitä ympärilläni ja nyt Villen ohjelmia olen seurannut Yotubesta korvat hörtsinä ja saanut niistä hirmuisen paljon uusia työkaluja, alati kehityvaiheessa olevassa elämässäni. Oppiminen ei lopu koskaan. Mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän kysymyksiä. Olenkin ajatellut että onko kysymys sittenkin vastausta suurempi, kun se saa meidät pysymään jatkuvassa muutosprosessissa. Eikä tänhetkisiä mielipiteitä ja asenteita ole syytä lukita ja se on omiaan auttamaan suhtautumisessa itseen ja lähimmäisiin lempeämmin.

1 tykkäys

Voi kiitos @Mika_Kamarto:slight_smile: Tiivistit juuri taiteen merkityksen ihmiselle. Toisinaan se tavoittaa jopa sanoja syvemmin. Kuulostaa puolestasi todella ihanalta, että saat halauksia vielä nukkumaan mennessä nuorimmaltasi. Korjaa ihmeessä, jos väärin käsitin.

Trendaavat ilmiöt ovat eri aikoina erilaisia. En varsinaisesti ole syntynyt älypuhelin kädessä vaan yläasteaikanani ensimmäiset kamerakännykät vasta tulivat markkinoille. Silloin nettiä ei vielä ollut puhelimessa. Mulla on tarpeeksi ikää muistaakseni c-kasetit sekä cd-levyt sekä korput. Oon kuullut että lerppu oli ennen korppua :smiley: Isoäidilläni oli lankapuhelin eteisen lipaston päällä.

2 tykkäystä

Ymmärsit täysin oikein tuon halaus tradition. Nyt ennen kuin painan pääni tyynyyn haluan tunnustaa syntini. Nimittäin c- kasetti oli ensimmäine ja viimeinen suuri rikokseni, syystä että pöllin semmoisen silloisesta Valintatalosta, vieläkin hävettää ja harmittaa. Älä kerro kenellekään. Olin hurjaakin hurjempi takatukkainen mopoileva nuori silloin. Tykkäsin Shakin’ Stevesin musiikista eikä ollut paxia ostaa sitä kasettia, niin lainasin sit.

2 tykkäystä

Luen tätä ketjua vähän tarkemmin kun aivosumu väistyy. Mutta häpeä. Tuo sana joka aiheuttaa jo itsessään häpeä. Tuo tunne, jota olen kantanut 37-vuotta mukanani, vieläkään siitä irti pääsemättä. Huonona päivänä häpeän itseäni, häpeän kaikkea mitä päästän suustani, häpeän menneisyyttäni, häpeän sitä kuka juuri nyt olen, häpeän sitä että häpeän. Ja tuo suorittaja -minä, jonka olen elämän varrella rakentanut turvakseni. Jonka avulla olen selvinnyt tuon häpeän kanssa. Nyt olisi tuo suorittaja valjastettava ja poimia siitä hyvät puolet käyttööni, kiittää ja hyvästellä se osa suorittaja minästäni, joka on pikkuhiljaa kääntynyt itseäni vastaan.

3 tykkäystä

Häpeä on kulttuurissamme hallitseva tunne ollut. Onneksi nykyää suomalainen saa jo onnistua joa olla näkyvä.
Eteenpäin on menty hurjasti

1 tykkäys