Ahdistus töistä

Valmistuin viime keväänä lukiosta ja nyt olen välivuodella. Aloitin kesätyöt heti kirjoitusten jälkeen jo keväällä. Työ oli asiakaspalvelutyötä ja aivan uutta minulle joten opettelua oli paljon. Alun opettelun jälkeen oli hetki kun tuntui että kaikki oli vielä ihan hyvin, mutta hiljalleen ongelmaksi tuli ahdistus töistä. Tuntui että vapaapäivinäkin vain odotin kauhulla seuraavia päiviä, vaikka itse työssä ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä tai jotain mistä osaisin sanoa että juuri tästä ahdistukseni johtui. Ahdistus kuitenkin jatkoi pahenemistaan ja asiaa ei varmastikaan helpottanut muut isommat elämänmuutokset ja läheisen menehtyminen. Lopulta tuntui että elämäni pyöri vain ahdistuksen pyörteissä ja esim. Iltavuoroon mennessä en kyennyt tekemään mitään koko aamupäivänä sillä tuntui että en saa pidettyä itseäni kasassa jos en vain ole kotona rauhassa. Lopulta eräs aamu en vain kyennyt menemään töihin ja sain ajan työterveyteen ja kokonaisuudessaan sitten olin työsopimukseni loppuun saakka sairaslomalla noin 2kk. Nyt noin 4kk työttömänä olleena hain töitä ja niitä sainkin ja aloitin pari viikkoa sitten. Olen ollut vasta 3 vuoroa töissä ja aina jäänyt ihan hyvä fiilis, mutta heti tullut takaisin tuo ahdistus joka vaivaa ennen töitä ja vapaapäivinä. Se tunne on vain niin inhottava ja itseäni ärsyttää aivan hirveästi ja ruoskin itseäni siitä miksen vain voi olla normaali vaan ahdistun töihin menemisestä hirveästi vaikka yritän uskotella että kaikki sujuu taas hyvin ja aina sieltä hengissä tullaan takaisin. Nykyinenkin työ on asiakaspalvelutyötä ja itse tiedostan senkin, että ahdistun sosiaalisista tilanteista jonkin verran ja olen miettinyt sen olevan ehkä pääsyynä ahdistukseen.Tuntuu kuitenkin inhottavalta vaikka kuinka hyvin työpäivä menisi ja ahdistus helpottaa niin ei aikaakaan kun taas ahdistus valtaa mielen ja lamaannuttaa. Näin vasta lukion käyneenä tuntuu, että suurinosa töistä on nimenomaan jotenkin edes asiakaspalveluun liittyvää ja olenkin yrittänyt etsiä sellaista työtä missä ei olisi asiakaspalvelua ollenkaan tai hyvin vähän mutta tuloksetta. Pelottaa että olen pian samassa tilanteessa kuin kesällä, että olen aivan loppu ja saan ahdistuskohtauksia monta kertaa päivässä. Onko täällä ihmisiä, jotka voivat mitenkään samaistua? Voiko tälläisestä ahdistuksesta päästä eroon? Tuntuu että se rajoittaa elämääni huomattavasti.

1 tykkäys

En valitettavasti osaa antaa neuvoja sosiaaliseen ahdistukseen aspa töissä, mutta yhden vinkin pystyn antamaan; ota selvää onko sun kotikunnalla nuorten työpajaa minne voisit mennä töihin. Sieltä voisi löytyä joku kivempi työpaikka välivuodelle ja ne on usein tarkoitettu juuri nuorille, jotka on välivuodella tai vailla opiskelu/työpaikkaa.

Mä olin itse mun välivuoden kotikunnan nuorten työpajalla, puolet oli pajalla työskentelyä ja toinen puolisko oli aspa työtä (mutta siitä jäi vain hyvät muistot).

Haluan kans sanoa ettei sun tartte ruoskia itteäs tästä asiasta. Aspa työ ei vaan ole kaikille, ja se 100% okei jos se ei sulle sovi. Se on kyllä kurjaa jos ei muuta työtä löydy, mut oot kyl tosi rohkea siitä että oot lähteny edes yrittämään! Oo ylpee ittestäs.

1 tykkäys

Hei,

Kiitos, kun kirjoitit kokemuksistasi. On hyvä, että saat jo jossain määrin kiinni siitä, mikä ahdistusta aiheuttaa. Voihan se olla, että asiakaspalvelu ei ole sun juttu tai sitten jostain syystä mielesi on ruvennut yhdistämään työn ja ahdistuksen yhteen.

Osaatko sanoa, mitä kivoja asioita työhön liittyy? Huomaatko onnistumisen hetkiä? Onko mukavia kohtaamisia asiakkaiden kanssa? Huomaatko, kun opit uutta? Joskus ajatusten suuntaaminen myös näihin voimavaratekijöihin voi auttaa negatiivisten tunteiden kanssa. Ne ikään kuin tasapainottavat ahdistuksen kokemusta ja sen jälkeen voi tuntea, että on ok kokea välillä ahdistusta, kun välillä on myös kivoja tunteita ja ajatuksia.

2 tykkäystä

Kiitos paljon vastauksesta ja tuesta, täytyykin tarkemmin tutustua tuohon nuorten työpajaan!

1 tykkäys

Kiitos vastauksesta! Työssä mukavaa on ainakin työkaverit, jotka ovat olleet mukavia ja auttaneet, kun vielä opettelen uutta. Myös uuden oppiminen ja muutenkin onnistuminen tuo paremman mielen, mutta voi olla että se ei ns. riitä sen rinnalle, että en ollenkaan nauti asiakaskohtaamisista ja ne tuntuvat aina vaan jännittävän. Minulla on myös kouluajoilta hyvin pahaa esiintymisjännitystä ja sen takia tullut paniikkikohtauksiakin eli ehkä sieltä kumpuaa tuo, että esillä oleminen jännittää ja ahdistaa. En ole mielestäni ollenkaan huono asiakaspalvelija vaan aina ystävällinen ja teen parhaani, mutta se on todella rankkaa sillä joudun monta tuntia päivässä esittämään jotain mitä en ole (sosiaalista):confused: Olen myös melko herkkä luonteeltani eli helposti jää sitten vaivaamaan nimenomaan ne ilkeät asiakkaat tai virheet joita toki kaikille tulee. Voisin yrittää kuitenkin jatkossa enemmän miettiä ja tukeutua noihin positiivisiin asioihin jos niistä olisi edes pientä apua.

Täällä tunnistan myös tuon työahdistuksen. Kyllä on muuten ikävä vaiva ja sitä itsekin miettii että miks tästäkin pitää ahdistua.
Itse olen tehnyt nyt lähinnä pätkätöitä (vaihdellen parista viikosta muutamaan kk). Huomenna taas aloitan viikon kestävän pätkätyön. Ja kyllä muuten ahdistaa ja pelottaa jos tulee paniikkikohtaus. Ihmisten kanssa olen minäkin töissä. Täällä myös koitan tsempata itseäni, että hyvin se menee ja ei ole hätää, mutta silti ahdistus puskee läpi. Ja mitä jos-ajatukset.
Olen yrittänyt tätä hallita niin, että pidän vesipulloa ja pastilleja mukana (helpottaa hieman alkupaniikkia) ja sitten tsekkaan heti missä on lähin vessa jos täytyy päästä hengähtämään. Myöskin tauot yritän pitää niin, että pääsen omaan rauhaan pois ihmisten keskuudesta. Ja sitten toki opamoxit varulta mukana, jos tulee hätä.

Mokka sinulle. Olen 50v setämies ja reilu 30v työ ja ammatillista opiskeluelämää takana. Lähes kaikki alat ollut hyvin ihmisläheistä työtä. Seurakuntatyö, hoitotyö ja nyt viimiset 25v taksityötä, jonka ohella sit noita edelläkin mainittuja hommia. Itse ajattelen niin että meillä on kullekkin päivälle tietty määrä energiaa ja ns. Sosiaalista pääomaa. Asiakaspalvelu työ ikäänkuin tyhjentää meidän sosiaalista pankkitiliä aika tehokkaasti per työvuoro ja sitten ne oikeat kaksisuuntaiset sosiaaliset suhteet. Kaverit, pehe ym, jää hoitamatta ja sekin tavallaan luo ahdistusta kun annat itsestäsi kaiken työssä mutta et juuri itse koe saavasi mitään. On toki todella mahtavia kohtaamisia asiakkaidenkin kanssa. Mutta ole armollinen itseäsi kohtaan. Aina ei jaksa olla niin intensiivinen noissa tilanteissa. Silloin on vaan otettava työ työnä ja se on sallittua myös asiakaspalvelutyössä. Toivottavasti sait jotakin ajatuksia tästä yöntynteina kirjoitetusta tsemppiviestistä.

Ikävä kuulla että sullakin tuota ahdistusta😕 on kyllä tosiaan inhottava ongelma, mutta hyvä että sulla on edes muutama pieni tapa joihin voit tukeutua jos meinaa paniikki iskeä. Tsemppiä kovasti alkavaan työhön! Kyllä sieltä onneksi hengissä selviää vaikka välillä ei siltä ehkä tunnu😅

1 tykkäys

Kiitos paljon vastauksesta ja tsemppaamisesta. Oli kyllä hyviä pointteja ja etenkin tuolta juuri tuntuu, että töistä en juurikaan saa mitään, mutta se vie minut sosiaalisesti aivan loppuun ja tuottaa ahdistusta. Täytyy jatkossa kiinnittää kyllä huomiota siihen, että olen itselleni armollisempi ja yritän jättää työasiat vain työajalle enkä vatvo niitä vapaa-ajallakin.

1 tykkäys

Älä mieti, mikä sinussa on vikana. Koska sinussa ei ole mitään vikaa. Ihmiset ovat erilaisia, ja jokaisella on omat vahvuudet sekä haasteet. Ja juuri niiden ansiosta jokainen on oma ainutlaatuinen itsensä!

Olit aiemmin sairaslomalla asian tiimoilta, mahdoitko saada silloin mitään hoitokontaktia?

1 tykkäys

Niinhän se on ja sitä hokee itselleen, että kyllä tästä selvitään😅 Mutta kyllä taas mietin aamulla, että onko musta töihin ollenkaan kun ahdistus on niin hurjaa😣 Sitä miettii, että tätäkö on loppuelämä.

1 tykkäys

hei!
mahtavaa että olet pohdiskellut asiaa ja tunnistanut ahdistuksen, joka johtuu töistä.
kuulostaa siltä että ahdistus tulee sosiaalisuudesta, josta sanoitkin. Oletko miettinyt jos opiskelisit lisää? esim. Jos vaikka sähkömies hommat kiinnostaa, menisit sähköpuolelle opiskelemaan?
kaikissa töissä tietenkin on sosiaalisia tilanteita, joissain enemmän kun toisissa, mutta juuri että ootko miettiny jos joku muu työ kiinnostaisi?

ja olen samaa mieltä pussihukassa kanssa tuosta työpajasta, se voisi olla sulle sopiva paikka myös.

onko sulla esim jotain harrastusta tai muuta mukavaa mitä tykkäät tehdä? itseä auttaa ahdistukseen se että esim piirrän, luen kirjaa tai olen ystävien kanssa, ei nuo asiat sitä ahdistusta kokonaan ota pois mutta saa ajatukset muualle.

muista että ei ole hätää! hyvä juuri että olet huomannut ahdistuksen töihin liittyen, nyt sun on helpompi miettiä mikä sulle olis parhaaks ja tarvittaessa hankkia apua ahdistukseen. Tärkeää on ettet rasita ittees liikaa, jotta et joutuisi tilanteeseen että olet pitkiä aikoja sairaslomalla ja pää menee ihan sekasin uupumuksesta.

vaihtoehtoja löytyy kyllä, älä huoli liikoja. Hirveesti tsemppejä❤️

1 tykkäys

Kiitos vastauksesta! Kävin työterveys psykologilla 2 kertaa, mutta työsopparin loppuessa loppui tietysti sekin sitten… toisella kerralla olin ollut sairaslomalla jo yli kuukauden joten voin muutenkin jo paljon paremmin eikä ahdistusta ollut enää juuri ollenkaan, joten en sitten hakeutunut muualle enää. Eli nyt ei ole mitään ja en oikein tiedä mistä voisin saada apua sillä tuntuu, että tilanteeni ei ole tarpeeksi “vakava”. Yksityiselle ei ole varaa mennä😕

Itsekkin täysin samaa miettinyt, että mikä olisi avuksi. Tuntuu tosi raskaalta jos tätä loppu elämä työelämässä on😓

1 tykkäys

Kiitos paljon ihanasta vastauksesta❤️
Jatko-opintoihin olen kyllä jatkamassa, että tämän hetkinen työ on vain välivuotta/vuosia varten. Kovasti toivon pääseväni mahdollisimman pian opiskelemaan jotain itseäni kiinnostavaa alaa.

Kavereiden kanssa vietän aikaa melko paljon ja kiva harrastuskin löytyy (joka toki vielä ainakin koronan takia tauolla😕) ja kyllä niiden avulla tosiaan saa ajatuksia onneksi edes hetkeksi vähän muualle!

Toivon, että ajan myötä kun kaikki tulee töissä tutuksi, ahdistus helpottaisi, mutta jos ei niin sitten on vain pakko yrittää etsiä muita töitä ja nimenomaan mielummin sellaista jossa ei niin paljon sosiaalisia kontakteja tulisi.